Kaj Lipponen, Harri Tuominen & Waldemar Wallenius: Juice puhuu - Kootut muistelmat: Musiikista, elämästä ja Tampereesta (Vol. 1)

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 248 s.

Marilyn, Syksyn sävel, Viidestoista yö, Ei elämästä selviä hengissä… 1990-luvun alkuun tultaessa Juice Leskinen oli muuttanut suomalaisen rock-musiikin. Hän täytti 40 vuotta ja keskittyi myöhempinä vuosina musiikin sijaan kirjoittamiseen, perheeseen ja sairastamiseen. Tässä käännekohdassa toimittajat Harri Tuominen ja Waldemar Wallenius haastattelivat Juicea kuukausien ajan. Haastattelujen pohjalta tehtiin 40-tuntinen radio-ohjelma.

Juice puhuu – Kootut muistelmat perustuu leikkaamattomiin, alkuperäisiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aikaisemmin ole päässyt julkisuuteen. Leskinen itse pyysi nauhat viimeisinä vuosinaan 2000-luvun alussa CD-levyille poltettuna antaakseen ne uudelle vaimolleen, koska ei itse jaksanut kertoa tälle tarinaansa.

Kirjassa puhuu mies, joka julistaa talonsa pihapiirin ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi, vertaa massakäyttäytymistä keskitysleiriin ja herää joka aamu kuuden aikaan ja alkaa tehdä töitä. Hän kertoo lukijalle taiteestaan omalla kielellään, sekoituksella juankoskea ja tamperetta. 

Oma arvioni: Tämä Juicen muistelmien ensimmäinen osa kattaa sanataiturin elämän ja taiteen noin vuoteen 1980 ja Viidestoista yö -hittiin asti. Kirjan sivuilla Juicen puhe kuuluu omaäänisenä: vuoroin terävänä ja sivistyneenä, vuoroin röyhkeän suorasanaisena. Joka tapauksessa Juice oli lauluntekijänä huippuluokkaa. Ihmisenä hän luonnehti olevansa analyyttinen ja pohdiskeleva tarkkailija, kuten seuraava katkelma osoittaa:

"Mä aina vetäydyin missä hyvänsä kuviossa kirjan taakse. Se on elävä visio, et lamppu palaa ja mä istun siellä kirja nenän edessä. Niin et mä oon sulkeutunu maailmalta pois. Mä en vaan kerta kaikkiaan voinu orientoitua sillai, että mä menisin tohon ryhmään tai tohon ryhmään tai tohon ryhmään."

Pyssyjen sijaan Juice leikki mielellään sekä ajatuksilla että sanoilla luoden omaleimaisia kielikuvia. Hän oli taitava tarinankertoja. Monet Juicen teksteistä ovat samanaikaisesti hauskoja ja raadollisia - usein "jippoineen" yllätyksellisiäkin. Tämä seikka tuli ilmi laulu laululta niiden taustoja ja sanoitusten saloja valottavissa varsin vapaasti virtaavissa kuvauksissa, jotka olivatkin mielestäni ehdottomasti tämän tuoreen muistelmateoksen parasta antia. Uskon, että nyt kirjan luettuani kuulen tutuissakin lauluissa uusia ulottuvuuksia.

Jos löydät sä ajatuskiteen, et riemua näyttää saa. Tuulet yleisen mielipiteen sinut sammuksiin puhaltaa..."

Juice Leskinen ei kuitenkaan antanut muiden vaientaa itseään tai edes suuresti vaikuttaa näkemyksiinsä. Hän uskoi nimittäin ennen kaikkea yksilön oman ajattelun voimaan. Niinpä tämä tamperetta puhunut savolainen eli niin kuin opetti, olihan mies myös runoilija.

"Älä usko poliitikkoon, hän luulee tietävänsä. Älä usko tiedemieheen, hän tietää luulevansa. Usko runoilijaan, ole runoilija."

Kirja tarjosi minulle kiinnostavan matkan suomenkielisen rock-musiikin alkuaikoihin  ja vuosiin, joita en ole itse edes elänyt tai joilta muistikuvani ovat vielä suhteellisen hataria. Juicen monien suorastaan nerokkaiden sanoitusten ystävänä ja monet "syksyn sävelet" sekä laulaneena että pianolla pimputelleena tulen lukemaan mielelläni myös sarjan kakkososan. 





Kommentit