Torey Hayden: Satutettu lapsi

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: Lost Child (2019)
Suomentanut: Seppo Raudaskoski
Sivumäärä: 302 s. 

Tositarina tytöstä, joka ei osannut pyytää apua, ja naisesta, joka muutti tämän elämän.


Syrjäisessä Walesin kolkassa vanhempiensa hylkäämä Jessie on vaarassa päätyä yhdeksi lastensuojelun menetetyistä tapauksista. Kiintymyssuhteen muodostaminen näyttää olevan tytölle mahdotonta, ja hän on tottunut valehtelemaan ja satuttamaan saadakseen tahtonsa läpi. Kun päättäväinen terapeutti Torey Hayden ryhtyy hoitamaan Jessietä, alkavat tytön valheiden taakse piilottamat karmivat totuudet paljastua.

Torey Hayden saa yhteyden lapsiin, joiden kohdalla moni on luovuttanut. Samalla hän todistaa ehdottoman rakkauden voiman.

Oma arvioni: Olen lukenut kaikki Torey Haydenin (s. 1951) suomennetut teokset ja pitänyt niistä kovasti. Etenkin hänen tosipohjaiset tarinansa ovat osoittaneet, kuinka lapsilla on usein uskomaton kyky selviytyä vaikeista kokemuksistaan. Heidän tulee kuitenkin löytää joku, joka osaa ja haluaa kuunnella ja auttaa heitä. Psykologina ja terapeuttina työskennellyt Hayden on ollut monille toivottomiksi tapauksiksi luokitelluille erityislapsille juuri tällainen henkilö. Hän on tuonut toivoa lukuisten kovia kokeneiden lasten elämään.

Uusimmassa ja kauan odotetussa kirjassaan Hayden kertoo 9-vuotiaan huostaanotetun Jessien traagisen tarinan.  Kokeneenkin ammattiauttajan on vaikea tietää, milloin tyttö puhuu totta ja milloin hän valehtelee. Kiinnostava kysymys on sekin, uskooko Jessie itse omiin tarinoihinsa. Eläinnukkien avulla totuus alkaa kuitenkin vähitellen paljastua kaikessa kauheudessaan. 

Lukiessani toivoin välillä, että kyseessä olisi ollutkin  fiktiivinen romaani eikä tositarina. Niin paljon ikäviä asioita tämäkin pieni lapsi oli joutunut elämässään kohtaamaan. Jessien tarina sai minut miettimään myös niitä muutamia lapsia ja nuoria, joiden menneisyyteen tutustuin aikoinaan lastenkotiharjoittelun aikana sosiaalityötä opiskellessani. 

Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja aiheita,  Hayden osaa kirjoittaa niin koukuttavasti, ettei lukijalle jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin melkeinpä ahmia sivu toisensa jälkeen Niin kävi ainakin minulle, vaikka viime aikoina lukemiseen keskittyminen on ollut tavanomaista hankalampaa. Kirjassa kuvattu  lapsen ja terapeutin välinen dialogi on todella elävää, ja lastensuojelun haasteista kerrotaan uskottavasti ja kiinnostavasti. Kokonaisuudessaan Jessien, tuon punatukkaisen kiuruja piirtelevän tytön, tarina on minusta todella koskettavaa luettavaa. Tämä Torey Haydenin uusin teos jatkaakin siis mielestäni mainiosti Tiikerin lapsen (1996) viitoittamalla tiellä. Jos olet lukenut Haydenin kirjoja aiemmin ja pitänyt niistä uskoisin, ettei Satutettu lapsi tule tuottamaan sinulle pettymystä. Suosittelen kirjaa lämpimästi toki kaikille muillekin.