Päivi Haanpää & Terhi Rannela: Miksi en kirjoittaisi?

Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 258 s.

Mitä tekemistä tomaateilla on kirjoittamisen kanssa? Mitä tehdä silloin, kun teksti jumittuu paikoilleen? Mistä löytää aiheita? Millaista on kirjoittaa taidegalleriassa?

Miksi en kirjoittaisi? ei ole perinteinen sanataideopas, vaan kirja jossa pohditaan kirjoittamista ja lukemista monesta näkökulmasta – vakavasti ja vähemmän vakavasti. Teoksen kirjoitusten sukulaissieluja ovat esseet, kolumnit ja päiväkirjamerkinnät. Omakohtaisissa teksteissään kirjoittajat kertovat niin oivalluksistaan kuin kompastuksistaan sanataiteen sokkeloissa ja kutsuvat lukijan mukaan kirjoittamisen maailmaan.

Miksi et kirjoittaisi, sinäkin?

Oma arvioni: No, kirjoitanhan minä. Ja tämän inspiroivan teoksen luettuani taas entistäkin innokkaammin. Vaikka kirjoittaminen on välillä suorastaan kamalaa, on se toisaalta silloin tällöin myös niin ihanaa, etten yksinkertaisesti voi olla kirjoittamatta. Rustaan runoja, kirjoittelen blogikirjoituksia ja kirjoitan kenties myös kolmatta kirjaani. Tätä sekä lukemaan että kirjoittamaan kannustavaa kirjaa lukiessani mietin, voisinko minäkin kirjoittaa kirjeen jollekin tuntemattomalle. Ajatus tällaisten kirjeiden taustalla on minusta loistava. Kukapa ei ystävällisestä kirjeestä ilahtuisi, vaikka ei sen lähettäjää tuntisikaan. Perinteistä paastoa en ole koskaan edes harkinnut, mutta sen sijaan kirjassa kuvattu runopaasto vaikuttaa sen verran houkuttelevalta, että saatanpa joskus kokeilla sitä. Myös idea kirjoittajien omasta Vain elämää -ohjelmasta on todella kiinnostava. 

”Kirja on portti seikkailuun, rinnakkaismaailmaan, mielenmaisemiin ja aina omaan itseen.”

Tässä erilaisessa ja elämänmakuisessa kirjoitusoppaassa kuvataan valaisevasti sitä, kuinka jokainen kirjoittaja tarvitsee ympärilleen erilaisia ihmisiä: opettajia, heimolaisia, hyviä haltijoita ja tietenkin myös lukijoita. Viimeksi mainittuja ei kuitenkaan kannata miettiä kirjoittaessaan liikaa, vaikka kaikilla kirjoittajilla onkin luonnollinen tarve tulla kuulluksi. Jos ei halua tekstilleen yleisöä, kannattaa kirjoittaa päiväkirjaa. Se kyllä ottaa vastaan aivan kaiken, mitä sinne kehtaa kirjoittaa. Mutta, jos toivoo, että joku ulkopuolinen lukee tuotoksia ja kenties vielä pitääkin niistä, lienee paikallaan, miettiä hieman tarkemmin, mitä paperille päästää. tai ruudulle naputtelee:

"Valitse sanasi, poimi parhaat ja punnitse tarkkaan. Vaikka sanat kulkevat kevyesti mukana, sinun tehtäväsi ei ole käyttää niitä kevyesti." 

Jos haluaisit kirjoittaa, mutta olet jostain syystä ajatellut, ettet osaa tai kirjoitat, mutta sinua vaivaa silloin tällöin vaikkapa aloittamisen vaikeus tai kirjoitusjumi, tartu ihmeessä tähän Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan kirjoittamaan erinomaiseen teokseen. Se tarjoaa monenlaisia vinkkejä kirjoittamisen ilon  löytymiseen niin lukusuositusten kuin hyviksi koettujen käytäntöjen esittelyn muodossa. Ai niin, täytyypä muistaa myös ne tomaatit...

Suosittelen siis tätä kirjaa lämpimästi kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille.