Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys
 |
Kustantaja: Otava Julkaisuvuosi: 2019 Sivumäärä: 192 s. |
Työkalut tulevaisuuden menestyjille
Digitalisoituvassa maailmassa meidän kannattaa kehittää inhimillisiä taitoja, kuten mielikuvitusta, luovuutta ja empatiaa. Ne erottavat meidät koneista ja tekevät meistä paitsi korvaamattomia myös onnellisempia.
Tee itsellesi palvelus ja aloita tulevaisuuden taitojen kehittäminen jo tänään!
Oma arvioni:
”Ihminen ei voi olla sivistynyt, jos hän ei ole utelias. Maailma tarvitsee heitä, jotka esittävät kysymyksiä.”
Näin toteaa nuori futuristi ja visionääri Perttu Pölönen ennen kaikkea nuorille kirjoittamassa kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys (2019). Kirjoittaja luonnehtii teoksensa teemoja päämääriksi, jotka tekevät tulevaisuudesta inhimillisen. Niiden mukana uskaltaudumme ottamaan askeleen kohti tuntematonta – otamme siis riskin – mutta ilman sitä emme voisi kehittyä. Tulevaisuuden avainsanoja ovat muun muassa luova ongelmanratkaisu ja tiimityö. Kysymys on siis sydämen taidoista eli siitä, mihin kone ei pysty. Se ei omaa persoonaa eikä luonnetta eikä kykene käyttäytymään kuten ihminen. Osaaminen on aiemmin siirtynyt lihaksista päähän, ja nyt se on siirtymässä siis Pölösen mukaan päästä sydämeen.
On hyvä muistaa, että vanhemmilla on kokemusta ja nuorilla näkemystä. Näin ollen eri sukupolvien välinen dialogi on välttämätöntä unohtamatta myöskään eri ikäisten ihmisten välistä mentorointia, sillä voimme oppia toinen toisiltamme. Tärkeää on kyky katsoa eteenpäin, oppia ja sopeutua. Tärkeämpää kuin tulla joksikin on olla jotakin. Koska emme tiedä varmasti, mitä meiltä tulevaisuudessa odotetaan, olisi tärkeää olla vastaanottavainen ja kehittää itseään niin monipuolisesti kuin mahdollista.
”Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.”
Rakkaus, joka pitää sisällään rauhan, anteeksiannon ja suvaitsevaisuuden on tulevaisuuden taidoista kaikkein tärkein, sillä ilman sitä, että osaamme rakastaa, emme voi muuttaa maailmaa paremmaksi. Rakkaudessa kulminoituvat itse asiassa monet lukujärjestyksen taidot: itsetuntemus, myötätunto, kärsivällisyys, rehellisyys, pitkäjänteisyys ja kommunikaatio.
Kirjasta voimme oppia ainakin sen, ettemme voi enää taistella koneiden tehokkuutta vastaan. Teknologian huima kehitys on itse asiassa palauttanut meidät takaisin perusasioiden äärelle. Koneet eivät kykene rakastamaan, sillä lempeyden koodi on monimutkainen. Lohdullista on se, että voimme käyttää teknologiaa hyvään, jos olemme itse hyviä.
”Pulpeteissamme istuu maailman paras potentiaali”
Vaikka Pölönen puhuu kirjassa ensisijaisesti nuorille, on hänelle viesti myös vanhemmille ja muille kasvattajille. Se, kuinka kasvatamme esimerkiksi tulevat lääkärit, tutkijat ja koodarit, määrittää, millaiseksi he ihmiskunnan tulevaisuuden muovaavat. On siis luonnollisesti todella tärkeää miettiä, millaista mielikuvaa tulevaisuudesta vahvistamme. On puhuttava muun muassa taidoista ja työllisyydestä, mutta olisi kuitenkin harhaanjohtavaa sanoa, että koneet voittavat ihmiset ja työpaikat katoavat, sillä kysymys on vain muutoksesta. Itku ei siis tulevaisuusmarkkinoilla auta, vaan meidän tulee jatkaa siitä, missä nyt olemme. Tarvitsemme malttia, mutta emme saa aliarvioida uhkia, ja meidän on oltava jatkuvasti tarkkana faktojen kanssa. Tulevaisuuspuheen tulee olla harkittua ja omiin kykyihimme uskovaa. Jos meiltä kysytään, mitä ajattelemme tulevaisuudesta, on parempi vastata vaikkapa näin: ”En malta odottaa! ” eikä lamaantuneena ja ääni vavisten sanoa:” Pelottaa!”
”Ole se perhonen, jonka siipien räpäytys synnyttää hurrikaanin”
Perttu Pölönen on selvästi innoissaan tulevaisuudesta, vaikka hän siinä haasteita näkeekin eikä ole sulkenut silmiään myöskään olemassa olevilta ongelmilta. Kirjaa lukiessa tuli vahvasti sellainen tunne, että kirjoittaja haluaa aina nähdä muutoksessa ensisijaisesti myönteisen mahdollisuuden. Hän haluaa myös kannustaa nuoria kuuntelemaan itseään ja tekemään itselleen tärkeitä asioita omalla tavallaan. Tulevaisuuden lukujärjestys on mielestäni kirja, jonka voisi antaa vaikkapa valmistujaislahjaksi - vaikka kirjoittajan mukaan lukeminen onkin 1900-lukua. Luulenpa kuitenkin, että tälläkin kirjalla olisi nuorille paljon annettavaa. Ja, jos kirjan lukeminen ei innosta, voi sen kuunnella kirjoittajan itsensä lukemana äänikirjana. Silloin on käyttöä yhdelle 2000-luvun keskeisimmistä taidoista, nimittäin tulkinnalle. Suosittelen.