Anna Keski-Rahkonen, Pia Charpentier & Riikka Viljanen (toim.): Olen juuri syönyt - Läheiselläni on syömishäiriö
Kustantaja: Duodecim Julkaisuvuosi: 2020 (2., uudistettu painos) Sivumäärä: 182 s. |
Sairastaako läheisesi syömishäiriötä? Voiko syömishäiriöstä parantua? Miten läheinen voi tukea syömistä?
Syömishäiriö iskee moneen perheeseen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syömisongelmat ovat pysytelleet piilossa kuukausien tai jopa vuosien ajan ennen kuin niiden olemassaolo käy ilmi perheenjäsenille, lähiomaisille tai ystäville, joissa syömishäiriö herättää usein ristiriitaisia tunteita.
Tämä kirja kertoo, mistä syömishäiriössä on kysymys, mistä syömishäiriöt voi tunnistaa, mitkä tekijät altistavat syömisoireilulle, miten syömishäiriöitä hoidetaan, miten niistä parannutaan ja miten läheiset voivat auttaa toipumisessa. Mukana on runsaasti läheisten omia kokemuksia. Kirjan toimittajat ovat suomalaisia syömishäiriöiden asiantuntijoita: lääkäri, psykologi ja ravitsemusterapeutti.
Teoksen näkökulma on toiveikas: vaikka syömishäiriöt ovat usein pitkäkestoisia ja saattavat vaatia jopa sairaalahoitoa, toipuminen on todennäköistä. Kirja antaa käytännön neuvoja läheisille avun löytämiseen monista eri terveydenhuollon työntekijöistä koostuvien moniammatillisten työryhmien ja psykoterapioiden viidakossa. Teos kuvaa myös vaikeita arkisia käytännön tilanteita, joissa syömisoireet aiheuttavat yhteentörmäyksiä perheessä esimerkiksi yhteisillä aterioilla, ja antaa vinkkejä niistä selviytymiseen.
Oma arvioni: Asiantuntijoiden toimittama Olen juuri syönyt on tuore ja monipuolinen teos. Siinä valotetaan käytännönläheisesti monia sellaisia kysymyksiä, jotka askarruttavat varmasti etenkin syömishäiriötä sairastavien nuorten läheisiä. Kirjan sävy on ymmärtävä ja toivoa antava, vaikka se ei syömishäiriöiden vakavuutta kielläkään. Teos viestittää vahvasti siitä, ettei parantuminen ole mahdotonta, vaikka toipumisen tie yleensä pitkä onkin eikä terveen syömisen "oppiminen" onnistu hetkessä. Teoksessa kerrotaankin perusteellisesti, kuinka syöminen on parasta lääkettä syömishäiriöön. Sen sijaan syyllisten etsiminen ei auta ketään. Sekä syömishäiriön kanssa kamppailevat että heidän läheisensä tarvitsevat tukea. Kirjasta selviää sekin, mistä apua on saatavilla.
Tämä kirja on kirjoitettu ennen kaikkea syömishäiriötä sairastavien läheisille, joille sillä onkin varmasti paljon annettavaa myös vertaistarinoiden muodossa. Mielestäni kirja sopii kuitenkin hyvin luettavaksi myös kaikille muillekin aiheesta kiinnostuneille, joita minäkin edustan. Teoksen luettuani mietin jälleen kerran, voi kunpa media ja yhteiskunta laajemminkin olisivat edes hieman vähemmän ulkonäkökeskeisiä ja laihuutta ihannoivia. Kaipasin teokseen edes jonkinlaista kirjallisuus- tai lähdeluetteloa. Tekstissä kun mainittiin muutama tutkimus, joihin olisi kiinnostavaa tutustua tarkemmin.