Minna Lindgren: Aina on Toivoa

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 320 s.


Marja Vehmarvarsi on keski-ikäinen opettaja, jonka mies on opettaja, vanhemmat eläkkeellä olevia opettajia, tytär ja tämän puoliso opettajia. Suomen kouluja on yksityistetty vinhaa vauhtia, ja töitä saadakseen nollatuntiopettaja Marja joutuu viikosta toiseen keksimään uusia pelillisiä ilmiöoppimiskursseja ja oppiaineiden välisiä synergiakokonaisuuksia, joilla myydä itseään.

Marjan vanhemmat Aina ja Toivo ovat uteliaita tubettajia, joiden tavoite ei ole enempää eikä vähempää kuin pelastaa Suomen koulujärjestelmä. Videokanava ja sen suosio kantautuvat myös Marjan korviin, sillä oppilaat kiinnostuvat nollatuntilaisesta, jolla on sama outo sukunimi kuin äärimmäisiinkin tekoihin valmistautuvilla vanhustubettajilla – ja oppilaiden arvion mukaanhan Marjan kaltaiset heittiöt saavat keikkoja.

Aina on Toivoa on riemastuttava ja karmaisevakin fiktio koulumaailmasta. Käsitykset koulutuksen suunnasta vaihtelevat sukupolvesta ja yksilöstä toiseen, piirtoheittimistä pelialustoihin, pienryhmistä avokonttorihalleihin.

Oma arvioni: Minna Lindgrenin uutuusromaanissa käsitellään suuria kysymyksiä huumorin keinoin. Osansa saavat niin peruskoulun kehittämishankkeet ja uudistuspaineet, työelämässä vallitseva ikärasismi kun vanhusten oikeus arvokkaaseen elämään ja kuolemaan. Kirjassa koulumaailmassa tapahtuneet muutokset kuvataan hauskasti, vaikka suunta, johon tämän päivän koulu näyttää olevan menossa ei kaikilta osin oikeasti nauratakaan. En tässä yhteydessä viitsi paljastaa enempää kirjan käänteistä, jotta lukukokemus ei latistu. Tässä moniaineksisessa romaanissa kepeys ja vakavuus yhdistyvät mielestäni viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, jota voin suositella etenkin kaikille koulussa työskenteleville. Mainio kesälomakirja siis.