Plutarkhos - Mielen tyyneydestä
Kustantaja: Otava Julkaisuvuosi: 2020 Sivumäärä: 157 s. |
Oma arvioni: Juhana Torkin (s. 1977) muinaiskreikasta suomentamat filosofi Plutarkhoksen (45–125 jaa.) opit mielen tyyneydestä ovat juuri nyt suorastaan häkellyttävän ajankohtaisia, vaikka ne on esitetty jo kaksituhatta vuotta sitten. On kiintoisaa huomata, kuinka samanlaisten haasteiden kanssa me ihmiset olemme kamppailleet iät ja ajat. Kukapa meistä ei haluaisi olla mieleltään tyyni ja hallita vihaansa.
Yhtenä kantavana teemana kokoelman teksteissä onkin juuri itsensä hillitseminen, jota Plutarkhos pitää sekä sivistyneen ihmisen merkkinä että sinnikkään kehitystyön tuloksena. Antiikin filosofien ihanteena oli rauhallinen, harkitseva ja lempeä mies. Oman elämänsä havainnointi nähtiin jo tuolloin tärkeämmäksi kuin itsensä vertaaminen toisiin. Plutarkhos suorastaan pilkkaa uteliasta touhottamista. Hänen mukaansa uteliaisuus on sielun sairaus, joka on yhteydessä kateuteen ja pahansuopuuteen Siihenkin auttaa itsehillintä. Tiedonhalu kannattaa suunnata aidosti hyödyllisiin asioihin. Itsehillintä ei tarkoita kiintymyksentunteiden kieltämistä, vaan siinä on kysymys ennen kaikkea taistelusta sielun epäjärjestystä vastaan.
Koskettavinta luettavaa oli kokoelman viimeinen kirjoitus, Lohdutukseksi puolisolle -essee, jossa Plutarkhos pohtii ihmiselämän katoavaisuutta ja surua. Vaikka kirjoitus on suunnattu vaimolle, on se samalla myös filosofin lohdutus itselleen, kun hän muistelee kaksivuotiaana kuolleen tyttärensä suloisuutta. Kyseisen tekstin keskeisin sanoma on mielestäni siinä, että kauniiden muistojen säilyttäminen elävinä tuottaa huomattavasti enemmän iloa kuin tuskaa.
Juhana Torkki on jälleen tehnyt hienoa työtä, ja tätä teemaltaan aikaamme erinomaisesti sopivaa tekstikokoelmaa voi suositella lämpimästi kaikille filosofiasta kiinnostuneille.
Juhana Torkki on jälleen tehnyt hienoa työtä, ja tätä teemaltaan aikaamme erinomaisesti sopivaa tekstikokoelmaa voi suositella lämpimästi kaikille filosofiasta kiinnostuneille.