Kirja-arvio: Akseli Koskelan runoissa koetaan miehuuden tuskaa

Helsinkiläisen Akseli Koskelan (s. 1980) ensimmäisessä suomenkielisessä runokokoelmassa Miehen kuolema (2020) miehuus on kuollut, jos sitä nyt koskaan oli olemassakaan. Kirjan runoissa nykyaikaista miehuutta tarkastellaan etenkin pelkojen kautta – ensin pelätään isää, sitten miehuutta ja lopuksi vanhemmuutta. Kokoelmassa miehenä olemisen kompleksisuus näyttäytyy lukuisina kysymyksinä: mistä tietää olevansa edes elossa, mitä tehdä, kun ei osaa rakastaa, tai miten on mahdollista ratkaista runsauden ja puutteen kudelma? Lukuisia suuria kysymyksiä vailla suoria vastauksia – sitähän se on ihmisen elämä sukupuoleen tai sukupolveen katsomatta.


”Kun sanat loppuvat
alkaa runo,
ihminen.”


Isyyden ohella runoissa keskeisiä teemoja ovat yksinhuoltajuus ja ihmisten välinen vetovoima.  Koskelan runoissa tunteet ovat vahvasti läsnä; samaan aikaan rikki repivinä ja uutta luovina. Kirjoittajan mukaan rumuutta on vain ihmisten käytös. Kauneutta hän löytää puolestaan niin kukkivasta lumpeesta, kärsimyksestä kuin keskeneräisyydestäkin. 


”Ehkä pyrimme tekemään oikein kunakin ajankohtana,
kasvamme virheisiimme ajan kanssa.
Suremme velvollisuudentunnosta
tai myönnymme vanhenemaan lyhyellä aikajänteellä.”


Voin suositella Miehen kuolema -runoteoksen lukemista kaikille miehuutensa kanssa kamppaileville ja "pureskelua" vaativan ja omaäänisen runouden ystäville. Akseli Koskelan runoista erityisen mielenkiintoisia tekee minusta se, että hän työstää niitä samanaikaisesti sekä suomeksi että espanjaksi, mikä näkyy myös teksteissä. 


Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 70 s.

P.S. Kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta.



Kommentit