László Krasznahorkai: Saatanatango

 

Kustantaja: Teos

Julkaisuvuosi: 2019

Unkarinkielinen alkuteos: Satantango (1985)

Suomentanut: Minnamari Pitkänen

Sivumäärä: 305 s. 

Saatanatango sijoittuu jatkuvan sateen ja tuulen piinaamalle syrjäseudulle, jossa lakkautetun tilan entiset asukkaat odottavat pelastustaan. Epätoivon lamauttamat ihmiset väijyvät toisiaan verhojen raoista ja keplottelevat osuutta naapurin palkkapussista. Kaikki ympärillä lahoaa käsiin. 

Lopulta odotus palkitaan. Jo kerran kuolleeksi luultu vapahtaja saapuukin johdattaakseen ihmiset murenevasta ansasta kohti valoisampia aikoja, tietysti pientä korvausta vastaan. Romaanin henkilöhahmot sahaavat metafyysisen ymmärryksen ja äärimmäisen välinpitämättömyyden välillä. He ovat kaiken aikaa jonkin ratkaisevan havainnon äärellä, mutta jäävät odottamaan, sillä on täytynyt tapahtua jokin virhe: eivät asiat niin huonosti voi olla.

Tarinat ja kerronnan tasot lomittuvat ja keskeytyvät. Jokaisella on pakottava kiire saada sanottavansa ulos ja jokainen toivoo tulevansa ymmärretyksi täysin ja ehdoitta. Lopputuloksena on vuodatus, jossa näkökulmat vaihtuvat pienenpienistä kosmisiin suuruuksiin.

Oma arvioni: Olipa melkoisen erilainen lukukokemus pitkästä aikaa. Saatanatango oli minusta oudolla tavalla samaan aikaan sekä luokseen kutsuva että luotaan työntävä romaani. Kun ihmiset ovat  eksyksissä ja vankeina omassa kolkassaan eikä toiveille tai unelmille ole tilaa, tunnelma on todella synkkä - suorastaan apokalyptinen. Maailma ja kollektiivisen viljelyyn uskoneiden järjestelmän alakerroksissa ajelehtivien  ihmisten elämät ovat pahasti nyrjähtäneitä. Ei olla matkalla minnekään, eikä aikakaan kulje, mutta rappion tango vain jatkuu.

Kiinnostuin tästä kirjasta kirjailija Riikka Pelon ja suomentaja Minnamari Pitkäsen keskusteltua siitä tämän syksyn Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla. Vaikka en unkaria osaakaan, Pitkänen on varmasti tehnyt hienoa työtä László Krasznahorkain pitkiä virkkeitä vilisevän tekstin kanssa. En oikein tahtonut saada tarinasta otetta, mutta teoksen kielellinen ilmaisu sen sijaan viehätti. Krasznahorkaita on tituleerattu Unkarin Kafkaksi, eikä ihan syyttä, joten jos pidät Kafkan tuotannosta, saatat pitää myös Saatanatangosta.