Maria Lassila-Merisalo: Tarinallinen journalismi

 

Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 176 s.

Tarinat toimivat aina, oli väline tai alusta mikä tahansa. Kertomuksen kuljettamisen taito taipuu moneen tarkoitukseen, eikä tarina muotona vanhene koskaan.

Tarinallinen journalismi on genre, joka sijoittuu faktan ja fiktion rajamaille. Se suo kirjoittajalleen tiettyjä taiteellisia vapauksia, mutta vaatii myös totuudellisuutta ja vastuuta. Hyvään journalistiseen ammattitaitoon kuuluu kyky tunnistaa millainen muoto palvelisi parhaiten tarjolla olevaa sisältöä. Esimerkiksi reportaasi, henkilöjuttu ja ilmiöjuttu kaipaavat kertojaltaan ymmärrystä tarinan rakenteesta. 

Kirja sisältää konkreettisia neuvoja ja oppeja tarinalliseen journalistiseen kirjoittamiseen. Vastaavaa opasta ei ole suomenkielisenä tehty aiemmin. 

Oma arvioni: Tämä tuore, monipuolinen ja selkeä opas kertoo, kuinka kirjoitetaan vaikkapa läsnäoleva reportaasi tai kiinnostava henkilö- tai ilmiöjuttu. Se opastaa kirjoittajaa myös oman kirjoittajatyypin ja -tyylin tunnistamisessa ja huomion kiinnittämisessä sekä kertojaääneen että jutun rakenteeseen. Alun tulee olla lukemiseen houkutteleva, tarinan pitää kulkea ja lopetuksen tulee olla tietoinen.


"Tarinan kirjoittaminen on aina valintaa. Jutun aiheesta ja näkökulmasta riippuen eri elämänvaiheet ja -tapahtumat ovat olennaisia.'


Kirjan toisessa osassa pureudutaan puolestaan tarinallisen journalismin kehitykseen ja nykytilaan sekä sen sudenkuoppiin, joita journalistisen kirjoittamisen dosentti Maria Lassila-Merisalon mukaan ovat niin puutteellinen lähdekritiikki, ylitulkinta kuin tunteiden tuputtaminenkin. Lehtijuttuja ja sosiaalisen median tekstejä lukeville ne lienevät valitettavan tuttuja. Tämän teoksen Lukemisto-osassa olevat lehtijutut ovat mielestäni mainioita esimerkkejä tunteita herättävästä journalismista. Ensimmäinen juttu oli minusta epämukavaa luettavaa. Lehtijuttuna en olisi sitä lukenut. Toinen juttu nosti mieleeni surullisia muistoja ja liikutti siksi kovasti, ja kolmas juttu oli kokonaisuudessaan todella koskettavaa luettavaa. Nenäliinoille saattaa siis hyvinkin olla käyttöä, kun Armista ja Lainasta luet.  

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että erilaisia vastuullisten kirjoittajien ideoimia ja tuottamia tarinoita tarvitaan, mutta esimerkiksi klikkiotsikoita ja inspiraatiopornoa ei kaivata. Kirjan keskeisin viesti kiteytyykin mielestäni hyvin seuraavassa sitaatissa:


"Tarvitsemme rakentavia ja positiivisia tarinoita, jotka inspiroivat meitä ja luovat hyvää mieltä ympärilleen. Ihmiselämälle uskolliset tarinat sisältävät kuitenkin niin valoja kuin varjoja, ja rehelliset varjoista kertovat jutut ovat nekin tarpeellisia."


Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille elämänmakuisista tarinoista ja tarinallisesta journalismista kiinnostuneille. Luulenpa, että tämän informatiivisen ja inspiroivan teoksen luettuaan monet meistä tulevat tarkastelemaan ja arvioimaan mediassa julkaistuja juttuja entistä tarkemmin ja kriittisemmin - ja ennen kaikkea miettimään aiempaa syvällisemmin, mistä ja miten itse kirjoitamme.  

Kommentit

  1. Kiitos arviosta, joka oli minun laskuissani ensimmäinen! Nostit mielestäni oikein hyvän kiteytyksen kirjani sanomaksi.

    Ymmärrän Bangkok-jutun epämukavuuden. Se on monin tavoin problemaattinen juttu, ja ehkä siksi se on kiehtonut minua tutkijana niin kovasti. Siinä riittää analysoitavaa. :)

    Tervehtien Maria Lassila-Merisalo

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistäsi ja kommentistasi!