Karoliina Niskanen: Tilhi

 

Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 304 s.

Kertomus siipirikoista ja lintukodoista

On ilta. Inkeri Suomisen pieni vauva tuhisee untaan, ja Inkerillä on aikaa alkaa kirjoittaa. Hänen on kirjoitettava muistot eläviksi, hänen on kerrottava tarinansa sille ainoalle ihmiselle, joka voi auttaa häntä löytämään Tilhin, hänen kadonneen pikkuveljensä. 

Tilhi tuli osaksi Suomisen perheen elämää heiveröisenä ja hauraana sijoituslapsena, vähän omituisena linnunpoikana, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Inkeri oli vasta kaksitoistavuotias, mutta hän näki tarkasti, enemmän kuin aikuiset. Senkin, miten Tilhin silmät paloivat pelkoa.

Tilhi on hurja ja herkkä kertomus rikkinäisistä perheistä, vanhemmuudesta ja lapsuudesta. Karoliina Niskasen esikoisromaanin kertojaäänen kepeydessä, rytmissä ja jopa riehakkuudessa voi kuulla kaikuja kirjailijan musiikki- ja teatteritaustasta. Niskasen sanat osuvat maaliin tarkasti ja jättävät jälkensä.

Oma arvioni: Tilhi on vahva kertomus rakkaudettomuuden rikkomista ihmisistä ja turvattomuuden moninaisista seurauksista. Romaanissa ovat vahvasti läsnä myös lastensuojelun ongelmat, mutta niiden vastapainona siinä myös unelmoidaan. Karoliina Niskasen (s. 1987) taiteen moniottelijuus ilmenee mielestäni hyvin etenkin kirjan rikkaassa ja moniäänisessä kielessä. 

Pidin kirjasta, sillä vaikuttava ja tunteita peittelemätön tarina vei mukaansa. Tämän hienon esikoiskirjan perusteella uskallan toivoa, että Niskanen jatkaa kirjoittamista. Jos olet tuoreen kotimaisen kaunokirjallisuuden ystävä, Tilhi on hyvä valinta.