Jenni Kokander: Sukupuuttoon kuolleiden planeetta

 

Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 207 s.

Missä on sukupuuttoon kuolleiden planeetta? Sielläkö, missä mammutit asuvat? Vai täällä meidän jalkojemme alla? Mikä takaa ikuisen elämän? Lapset? Saavutukset? Sekö, että kiinnittyy toisen ihmisen muistoihin?

Liisa lupaa selvittää vielä yhden kriisin ja ottaa siskonsa vauvan hoitaakseen. Miksi mammutinpoikanen tuodaan näytille taidemuseoon. Heli ostaa talon irtaimistoineen ja löytää sieltä kokonaisen maailman Oskar on elänyt intohimolleen ja asettanut tutkimustyön perheensä edelle. Mikä on päätöksen hinta? Tapani nauraa kuollessaan, ja Martti toivoo muuttuvansa perhoseksi.

Oma arvioni: Koomikkona tutuksi tullut Jenni Kokander kuvaa esikoisromaanissaan eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia itseään etsiviä ihmisiä. Heitä, jotka kokevat tarkkailevansa elämäänsä sivusta ja tuntevat olevansa lajinsa viimeisiä. Sukupuuttoon kuolleiden planeetta on pohjasävyltään melankolinen mutta samalla lämminsydäminen toisiinsa limittyvien tarinoiden mosaiikki, joka rohkaisee avoimen rehellisellä kerronnallaan avautumaan myös vaikeista asioista ja kipeimmistäkin tunteista. Se kehottaa katsomaan toisiamme silmiin, sillä samalla voimme löytää myös itsemme. Kokander luottaa teoksessaan koskettavien tarinoiden ja tarkkojen havaintojen voimaan. 

Vahva ja vaikuttava esikoinen. Suosittelen.