Liisa Talvitie: Heidi Herala – Teatteria koko elämä

 

Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 256 s.

”En koskaan, en missään tilanteessa väsynyt olemaan näyttämöllä. Kun kaikkea katsoi lapsen silmin, mikään ei ollut väärin, enkä nähnyt kilpailua rooleista, en kateutta, epäoikeudenmukaisuutta, en juonimista, en maneereja tai kenenkään alkoholiongelmia, joita niitäkin oli. Kaikki oli vain ihanaa. Kielteiset ilmiöt alkoivat paljastua vasta, kun olin jo itse ammatissa.”

Teatteria koko elämä. Sitä se on ollut Heidi Heralan kohdalla. Hän syntyi teatterisukuun näyttelijä Marja Korhosen ja Helge Heralan kuopuksena, ja tie vei jo lapsena teatterin lavalle. Suvun perinnöstä huolimatta jokaisen näyttelijän on kuitenkin luotava itse oma uransa. Mitään ei saa ilmaiseksi. 

Elämäkerrassaan Heidi muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja uraansa sen koko kaaren mitalta sekä tietenkin vanhempiaan, jotka olivat vahvasti läsnä hänen elämässään. Matkan varrelle on osunut iloja ja surua, naurua ja kyyneleitä, onnistumisia ja pettymyksiä. ”Tämä on emälää”, kuten yksi Heidin lapsista asian kiteytti. 

Oma arvioni: Teatteria koko elämä on kiinnostavan särmikäs ja todella osuvasti otsikoitu elämäkerta kuuluisaan teatterisukuun syntyneestä näyttelijästä. Kirjassa kuuluvat hyvin sekä Heidin että hänen vanhempiensa äänet. Tekstistä on aistittavissa vahvasti se palava roihu, jolla Heidi Herala on tehnyt työnsä näyttelijänä, eikä hiipumista ole näköpiirissä. Nainen ei todellakaan säästele itseään.  Mielestäni on hienoa, että tässä teoksessa ei "syyllistytä" päähenkilön töiden tylsän kaavamaiseen luettelointiin, vaan kirja on sisällöltään rikas ja ilmaisultaan värikäs. Kirja osoittaa, että  jopa Heidi Heralan elämään on mahtunut muutakin kuin teatteria. 

Jos suomalainen teatterihistoria monipuolisen ja tuoreen henkilökuvan muodossa kerrottuna kiinnostaa, lue tämä kirja. Valitsin kyseisen kirjan luettavakseni ns. lukuhaaste edellä etsiessäni sopivaa teosta edelleen "suorittamatta" olevaan "Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin" -kohtaan, ja olen iloinen, että tarina  osoittautui todella mukaansa tempaavaksi.