Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita

 

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 247 s.

Romaani, joka naurattaa ääneen ja nostattaa silmiin kyyneleet.

Pihalla kaikki tietävät äidin ostamasta Pöly-Esteri-sohvasta, koska isä on huutanut siitä niin paljon. Mutta jo seuraavassa hetkessä äiti makaa sohvalla ohuena ja keltaisena, ja pian hän on poissa.

Pelottavan isän, priimus-Iskon ja esineitä nenäänsä työntävän Annin pitää opetella olemaan perhe ilman äitiä. Ratkeaako perheen mysteeri tunturissa, johon isä eksyy lasten kanssa silloin, kun pitäisi juhlia pojan laudatureja? Miten veljen pitää suhtautua, kun sisko löytää onnensa pitkänmatkanjuoksijasta? Viidenkymmenen vuoden ajan perheenjäsenet kurottavat toisiaan kohti ja toisistaan poispäin, mutta yksi asia on selvä: kuolleesta äidistä puhutaan vain humalassa eteisen lattialla.

Mustan huumorin sävyttämä ja räiskyvä Rakkauden ja tulehduksen oireita kysyy, onko rikki menneen perheen jäsenillä toivoa.

Oma arvioni: Odotuksista huolimatta tämä oli romaani, joka ei naurattanut minua oikeastaan  aivan alkua lukuun ottamatta lainkaan, vaikka yleensä mustan huumorin ystävä olenkin. Tarinan pohjavire on mielestäni varsin surullinen, kun kukaan ei tunnu löytävän omaa paikkaansa ja saavan otetta elämästään. Mutta kenties toivoa on silti olemassa. 

Romaanin aikaperspektiivi on pitkä, mutta episodimaiset ja kronologisesti etenevät kuvaukset yhden suvun arkisesta elämästä muutaman vuoden välein toimivat mielestäni hyvin, ja henkilöhahmot kehittyivät tarinan edetessä melko mukavasti. Kerronta on myös sujuvaa. Vaikka itselleni tämä romaani ei juuri nyt  oikein kolahtanutkaan, ei kirja suinkaan huono ole. Se löytää varmasti lukijoita, joita tarina sekä naurattaa että itkettää.