 |
Kustantaja: Siltala Julkaisuvuosi: 2021 Äänikirjan kesto: 19 h 6 min Lukija: Erja Manto |
Kaari Utrio (s. 1942) luki pikkutyttönä Jokamiehen maailmanhistorian ja tiesi, mitä halusi tehdä isona: hänestä tulisi historiantutkija. Kun hän valmistui historian maisteriksi, hän tahtoi kirjoittaa historiallisen romaanin työllistääkseen itsensä väliaikaisesti. Vuonna 1968 ilmestyneestä esikoisromaanista Kartanonherra ja kaunis Kirstin alkoi tuottelias ura.
Utrio on kirjoittanut kolmekymmentäseitsemän romaania ja parikymmentä populaaria tietokirjaa. Hänen ensimmäisestä tietokirjastaan Eevan tyttäristä tuli menestysteos. Hän on kirjoittanut myös tv- ja radiokäsikirjoituksia, artikkeleita ja kolumneja. Utrio on ollut ahkera yhteiskunnallinen keskustelija. Naisasianaisena hän on herättänyt railakastakin vuoropuhelua.
Kaari Utrion tarina on osa suomalaisen kirjallisuuden ja kustantamisen historiaa. Isä Untamo Utrio oli perustamassa Tammea ja äiti, toimittaja Meri Utrio, suomensi. Kaari Utrio ja hänen miehensä Kai Linnilä puolestaan perustivat Amanita-kustantamon. Utrion tarina kertoo kirjailijan työstä; sen ankaruudesta ja nautinnollisuudesta.
Oma arvioni: Kaari Utrio on tuonut naisten asemaa historiassa ansiokkaasti esiin niin romaaneissaan kuin tietokirjoissaankin pitkän, tuotteliaan ja menestyksekkään kirjailijanuransa aikana. Aluksi Utrio sai kuitenkin osakseen vähättelyä kulttuuripiireissä ja hänen tekstejään luonnehdittiin rouvaspornoksi, mutta lukijat ovat aina rakastaneet Kaari Utrion kirjoja. Ne ovat tarjonneet ihmisille viihdettä ja päästäneet heidät hetkeksi irti arjesta. Olen lukenut muutamia Utrion kirjoittamia teoksia, joten oli kiinnostavaa kuunnella hänen kirjojensa taustoista ja syntyprosesseista. Kaarin teoksiin laajasti tutustuneille tämä elämäkerta tarjoaa siis lukuisia ennestään tuttuja elementtejä, mutta monikerroksisuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan kirjalla on toki paljon annettavaa muillekin.
Kaari Utrio on feministi, jolla on aina ollut rohkeutta puolustaa tärkeinä pitämiään asioita, kuten kodinkoneita, päivähoitoa ja homojen oikeuksia. Pidin siitä, että teoksessa arkinen elämä iloineen ja suruineen ja yhteiskunnallinen todellisuus kulkivat rinnakkain. Tarinasta oli kuultavissa mainiosti se, ettei lähteistä ja materiaalista ole ollut pulaa, kuten ei Utrion kirjoittamissa kirjoissakaan. Lopputulos on mielestäni kaunistelemattoman rehellinen, runsas ja "tilaajansa" näköinen. Erja Manto on lukijana jälleen nainen paikallaan. Jos etsit tuoretta ja huolellisesti taustoitettua kirjailijaelämäkertaa, tässä on sellainen.
