Leena Vähäkylä: Sairastunut mieli – Kuinka sen kanssa voi elää ja selviytyä

 

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 296 s.


Mielen sairauksista puhuttaessa keskitytään yleensä oireisiin ja hoitoon, mutta ennaltaehkäisevä toiminta jää varjoon. Miksi mieli sairastuu? Miltä se tuntuu, ja mitä mielen terveyden vaalimiseksi voidaan tehdä?

Sairastunut mieli kuvaa yleisimpiä psyykkisiä sairauksia, niiden aiheuttajia, oireita ja hoitokeinoja. Se nostaa esiin ongelmia, joiden kanssa sairastuneet joutuvat kamppailemaan. Hyvää hoitoa voi olla vaikea saada, lääkitys voi jopa pahentaa oireita, ja sairauteen liittyy usein häpeää.

Psyykkisiin sairauksiin perehtynyt tietokirjailija Leena Vähäkylä päästää teoksessa ääneen sairastuneet ja heidän omaisensa. Vertaiskirjoittajana hän pääsee lähemmäksi elämäntarinoita, joissa kuntoutujat kertovat sairautensa syistä, saamastaan hoidosta ja elämästään oireiden kanssa.  Omaiset kuvaavat sairauden sävyttämää arkea, huolta ja syyllisyyttä, toivoa ja rakkautta.

Oma arvioni: Syitä mielen sairastumiseen on etsitty niin perimästä, aivojen toiminnasta kuin stressin aiheuttamista muutoksistakin. Lähes aina sairastumisen taustalta on löydettävissä jokin ulkoinen tekijä, joten mieleltään sairastunut ei ole itse aiheuttanut sairauttaan. Usein laukaisevana syynä on esimerkiksi jokin traumaattinen elämäntapahtuma.  Näin ollen myös mielen sairauksiin edelleen vahvasti liittyvistä kielteisistä leimoista olisi päästävä eroon. Oli suorastaan järkyttävää lukea, kuinka kiusaaminen oli laukaissut jopa skitsofrenia. Kirjoittajan mukaan kiusatut tarvitsisivat nykyistä enemmän ja nopeammin apua. Kiusaamista kun tulee valitettavasti aina olemaan. Vaikka lääkkeet auttavat monia, ne kuitenkin vain lieventävät oireita, ja ikävä kyllä ylilääkintääkin ilmenee. Onneksi terapiat parantavat sentään osan mieleltään sairastuneista.  

Kirjan erityisen hienona antina on mielestäni se, että se antaa äänen mieleltään sairastuneille ja heidän omaisilleen. Kirjaan kerätyistä elämäntarinoista oli lohdullista lukea, kuinka monet sairastuneet olivat kuitenkin lopulta ikään kuin löytäneet oman tiensä. Osa oli kuntoutunut takaisin työelämään, osa kouluttautunut kokemusasiantuntijoiksi. Keskeisenä viestinä oikeastaan näissä kaikissa tarinoissa oli se, että apua tulisi uskaltaa hakea ja myös saada ajoissa. Sairastumista ei tarvitse hävetä. Jo toivo paremmasta voi auttaa, joten Vähäkylä mustuttaakin niin lääkäreitä, hoitajia kuin terapeuttejakin toivon tuomisen ja sen löytämisessä auttamisen tärkeydestä, pelottelu ei auta ketään. Eikä kukaan sairastuneista tai heidän omaisistaan selviä yksin. 

Jos aihe kiinnostaa, tämä uutuuskirja kannattaa ehdottomasti lukea. Suosittelen. 

Kommentit