Tuomas Kyrö: Vasara ja käytettyjä nauloja, Mielensäpahoittaja

 

Kustantaja: WSOY

Julkaisuvuosi: 2021

Sivumäärä: 256 s.

Kyllä on talolla ja miehellä tekninen käyttöikänsä. Peruskorjauksella sitä voi pidentää. 

Lämminvesivaraaja vuotaa. Tutut työmiehet ovat siirtyneet tuonpuoleisiin urakoihin, joten Mielensäpahoittajan on turvauduttava vieraan apuun. Pieni kosteusvaurio kasvaa suureksi peruskorjaukseksi. Mielensäpahoittajalta hajoaa ensin talous ja sitten selkä. Sitä on lähdettävä hoidattamaan pojan luo Helsinkiin, joten talo jää remonttiporukan vastuulle. 

Kun Mielensäpahoittaja palaa kotiin, piha on kuin sotatoimialue ja remonttiryhmä hajonnut. On palattava alkuun. Siihen hetkeen ja niihin menetelmiin, kun rintamamiestalo rakennettiin ensimmäisen kerran. Kuinka työ silloin saatiin sujumaan? Piti olla huolto, kuri ja järjestys – selkeät suunnitelmat ja työmaaemäntä. Ei tarvittu sähkötyökaluja vaan taitavia kirvesmiehiä. 

Vasara ja käytettyjä nauloja, Mielensäpahoittaja kuvaa vanhan talon kunnostuksen ilon ja epätoivon hetkiä. Aika on vaatinut veronsa niin talolta kuin sen isännältäkin, mutta sisulla ja läheisten avulla saadaan lisävuosia. Molemmille. 

Oma arvioni: Tuttu Mielensäpahoittaja vei lukijansa tällä kertaa elämän perusasioiden äärelle. Mikään ei ole ikuista, ei mies eikä talonsa. Remonttia kaipaavat nyt kumpikin. Ei ole kuitenkaan helppoa luottaa vieraisiin, ja jotkut asiat onkin loppujen lopuksi parasta tehdä itte, jos vain suinkin pystyy. Vaikka tällä kertaa kirja tuntui astetta vakavammalta kuin edetäjänsä, viihdyin vanhan jäärän seurassa jälleen mainiosti. Kyllä ei nykypäivänä ole kaikki paremmin kuin ennen. Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 37, "Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle". Kirjaa on helppo suositella kaikille Mielensäpahoittajan ystäville.