Kirjareflektio: Keskittymiskyvyn elvytysopas sai miettimään omien valintojen vaikutusta aivojen hyvinvointiin

Tartuin tähän kirjaan, vaikka keskittymiskykyni ei olekaan ainakaan yleisesti ottaen kovin huonolla tolalla, eikä näin ollen siis kovin pahasti elvytyksen tarpeessa. Silti tiedän, että voisin olla aivoilleni armollisempi, ja tämän kirjan kirjoittajat voisivat varmasti auttaa minua siinä.  Tunnistan hyvin keskittymiskyvystä huolehtimisen tärkeyden, onhan se nyky-yhteiskunnassa huomattavasti kovemmalla koetuksella kuin vielä muutama vuosikymmen aiemmin. Tämä opas osoitti oivallisesti sen, kuinka pienet arkiset muutokset voivat toistuessaan tulla tavaksi – ja elvyttää keskittymiskykyä huomattavasti.

Kun keskittyminen sujuu, muisti ja tarkkaavaisuus ovat parhaimmillaan ja toimimme tehokkaasti. Siksi keskittymiskyvyn elvyttäminen todella kannattaa. Monille meistä onkin varmasti tuttua, että keskittymiskyvyn puute on haaste jaksamiselle. Se heikentää sekä suorituskykyämme että palau-tumistamme ja vaikeuttaa osaltaan myös asioiden loppuun saattamista. On siis varsin haitallista ajaa itsensä tilaan, jossa kuormittuu liikaa ja samalla alisuoriutuu. Siksi onkin kiinnostavaa tutustua aivojen toimintaan ja oppia sitä kautta ymmärtämään, kuinka omaa keskittymiskykyään voisi halli-ta paremmin. Vaikka minun onkin ollut aina helppo keskittyä etenkin itseäni kiinnostaviin asioihin, tunnistan itsessänikin ajoittain ADT:tä (attention deficit trait) eli tarkkaavuushäiriötä mustuttavaa käytösmallia, jonka keskeisenä tunnuspiirteenä on itsensä keskeyttäminen. ADT-potilaaksi en kuitenkaan itseäni luokittele. 

Elämme jatkuvassa ärsyketulvassa, joka vetää puoleensa, ruokki lyhytjänteisyyttä ja aiheuttaa helposti sähläämistä. Onneksi on kuitenkin niin, että voimme vaikuttaa omaan keskittymiskykyymme eli pystymme ohjaamaan toimintaamme, kiitos jaetun tarkkaavaisuuden. Toiminnanohjaus onkin todella tärkeä taito, jota tulee vaalia ja kehittää.  Ja mikä parasta, keskittymiskykymme kehittyy läpi elämän, ja aivojen plastisuuden ansiosta voimme vaikuttaa siihen, kuinka aivomme eri tilanteissa toimivat. Paras tapa saada aivoistaan kaikki irti on Huotilaisen ja Moisalan (2021) mukaan huolehtia aivojen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se onnistuu parhaiten, kun aivoja käytetään sekä monipuolisesti että viisaasti. Minun aivojani palkitsee erityisesti uusien asioiden oppiminen. Tiedonjanoni on sammumaton. 

Olen iloinen siitä, että älylaitteet eivät ole kasvaneet ns. käteeni kiinni. Käytän tietotekniikkaa huomattavasti enemmän työssäni kuin vapaa-ajalla, enkä kuvittele olevani taitava multitaskaaja. Aivoni eivät siis joudu pomppimaan jatkuvasti asiasta ja tehtävästä toiseen. Hyvä niin, sillä se olisikin sekä kuormittavaa että tehotonta. Ja, jos minulla on ns. hetki ylimääräistä aikaa, tartun mieluummin kirjaan kuin selailen kännykällä vaikkapa Facebookia. Ah, kuinka ihanaa onkaan päästä virtaustilaan taistele tai pakene -tilan sijaan. Onhan hallinnan tunne huomattavasti mukavampi kuin uhka. Virtaustila vie toiminnan ikään kuin uudelle tasolle, siinä missä taistele tai pakene -tila puolestaan auttaa pääsemään nopeimmin pois uhkaavasta tilanteesta. Rakastan rauhallisia hetkiä ja huomaan kuinka kehoni ja mieleni nauttivat niistä; kuuntelen sitten vaikkapa lempimusiikkiani, luen hyvää lukuromaania tai neulon itselleni villapaitaa. 

Olen pyrkinyt pysäyttämään keskeytysten kierteen muun muassa töitä järjestelemällä. Tunnistan nyt itse asiassa olevani todella onnekas voidessani tehdä niin Kun teen keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä, kuuntelen kuulokkeista sopivaa musiikkia. Olen myös kytkenyt häiritsevät viestiäänet pois päältä. Vain puhelut ja tekstiviestit on päästettävä läpi, mutta en kuitenkaan vilkuile kännykkää tai sähköposteja jatkuvasti. Olen tutustunut myös pomodoro-tekniikkaan, joka tosin toimii minulla melko vaihtelevasti. Olen todella iloinen saadessani työskennellä rauhassa kotona, työnteosta hälyisessä avokonttoriympäristössä, kun ei tulisi kohdallani juuri mitään. Koetan myös pitää huoltaa riittävistä tauoista ja sopivasta taukojumpasta. Lisäksi yritän opetella selektiivistä tunnollisuutta; kaikki tehtävät eivät ole yhtä tärkeitä ja kiireellisiä, joten niihin ei tarvitse käyttää yhtä paljon aikaa ja energiaa.  Luulenpa, että monilla työpaikoilla nimenomaan työn suunnitteluun kannat-taisi kiinnittää enemmän huomiota. Näin voitaisiin parantaa sekä työn tehokkuutta että tuottavuutta. Ja samalla työ olisi myös vähemmän uuvuttavaa ja huomattavasti mielekkäämpää. Tällöin siis kaikki voittaisivat. 

Täytyypä kokeilla tässä kirjassa esiteltyä uutta ”työaikalakia” omaan elämääni soveltaen sitten, kun työt syksyllä taas jatkuvat. (Virtausjakso klo 8–12, Silppujakso klo 12–16, Empatiajakso klo 16–20, Rauhoittumisjakso klo 20–24, Esitietoisen prosessoinnin jakso klo 00–04, Avautumisjakso 04–08) Vaikka kirjan kirjoittajat lupaavat, että edellä mainittua ”työaikalakia” noudattaen jaksaa tehdä töitä ja palautuu hyvin, helppoa ko. aikataulun noudattaminen ei kuitenkaan välttämättä ole. Mutta varmasti kokeilemisen arvoinen. Kaikkea kun ei todellakaan kannata tai tarvitse tehdä siten, kun on aina ennenkin tehty. 

Tässä käytännönläheisessä ja toivoa antavassa oppaassa suositelluista päivittäisistä hyvistä tavoista valitsin nyt kiireen tunnun poistamisen siten, etten enää puhu kiireestä. Koetan poistaa kyseisen sanan sanavarastostani kokonaan. Saa nähdä, kuinka hyvin siinä onnistun. Toki huomaan olevani myös uniremontin tarpeessa. Onneksi pimennysverhot ja kirkasvalolamppu ovat sentään olleet käytössäni jo pitkään. 

LÄHDE: Huotilainen, M. & Moisala, M. 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.