Kirjareflektio: Onnellisuutta kannattaa tavoitella itselle sopivien onnellisuusaktiviteettien avulla, vaikka oikopolkua kestävään onneen ei olekaan

Kukapa ei haluaisi saavuttaa todellista ja kestävää onnellisuutta. Harva kuitenkaan tietää, miten se on mahdollista. Ei ole yksinkertaista sanoa, mitä onnellisuudella oikeastaan edes tarkoitetaan. Onnellisuus onkin samanaikaisesti sekä kiehtova että mystinen ilmiö. Mitäpä, jos lähdetään liikkeelle siitä, että oman onnellisuutensa lisääminen on mahdollista ja se on itsestämme kiinni. Siihen meitä kannustaa myös psykologian professori Sonja Lyubomirsky, joka uskoo vahvasti onnellisuuden ja hyvinvoinnin tieteelliseen tutkimukseen ja sen osoittamiin onnellisuuden tavoittelemisen moninaisiin hyvinvointivaikutuksiin niin yksilöille, yhteisöille kuin yhteiskunnillekin. Siksi onnellisuuteen tulee suhtautua vakavasti ja sitä kannattaa tavoitella, mutta sen saavuttaminen edellyttää sitoutunutta työskentelyä ja itsekuria. 

Onnellisuutemme on 40-prosenttisesti omissa käsissämme, joten ajatuksillamme, teoillamme ja tavoitteillamme on oikeasti väliä. Olosuhteiden vaikutus puolestaan on varsin rajallinen, 10 prosenttia. Puolet onnellisuudesta tai sen puutteesta selittyy sen sijaan perintötekijöillä, jotka määrittävät onnellisuutemme lähtötason. Onnellisuus on siis useiden tekijöiden summa, eikä kysymyksessä ole onnenpotku, jota täytyy jäädä odottamaan. Se ei myöskään ole jotakin, jonka joku muu voi tehdä puolestamme. On oikeastaan aika hienoa, että jokainen meistä voi tulla onnelliseksi eli rakentaa onnensa omalla tavallaan, ja onnellisuus ilmenee meissä eri tavoin. 

Kuinka onnelliseksi? -kirjassa tarjotaan jatkuva onnellisuutta lisäävä ohjelma, joka herätti toki heti kiinnostukseni, mutta samalla suhtauduin siihen myös hieman varauksellisesti. Päätin kuitenkin lähteä etsimään omia intressejäni, arvojani ja tarpeitani vastaavat onnellisuusaktiviteetit ja kokeilla niiden toimivuutta käytännössä. Koen, että itselleni parhaiten sopivien onnellisuusstrategioiden selvittäminen on ollut jo sinänsä todella palkitsevaa. Ajatus, että aktiviteetit kannattaa valita esi-merkiksi persoonan mukaan, on mielestäni varsin perusteltua. Jos kokee jonkin asian itselleen luontevaksi ja mielekkääksi, on taatusti valmis myös sitoutumaan siihen – ja tulokset puhuvat puolestaan, ainakin toivottavasti. Kirjassa esiteltyjen 12 tieteellisesti toimiviksi osoitettujen onnellisuusaktiviteetin joukosta löytyy varmasti jokaiselle omansa. 

Päädyin itse lopulta niin pohdintojen kuin testitulostenkin jälkeen perehtymään ensin tarkimmin kiitollisuuden ja myönteisen ajattelun harjoittamiseen; erityisesti kiitollisuuden ilmaisemiseen. Kyseisten aktiviteettien toteutuksen sujumisesta ja toimintojen vaikutuksista omaan hyvinvointiini raportoin sitten toisaalla myöhemmin.  Kerronpa kuitenkin tässä vaiheessa sen verran, että jo nyt tuntuu vahvasti siltä, että kehitystä on tapahtunut. Minun on muun muassa aiempaa helpompaa huomata kaikkea sitä hyvää ja kaunista, mitä elämässäni on juuri nyt. Elämässäni on tällä hetkellä myös enemmän iloa kuin vielä muutama kuukausi sitten. Toki siihen on monia muitakin syitä kuin tuo kiitollisuuden harjoittaminen, mutta kuitenkin. Olen onnellinen, kun saan oletettavasti nauttia monista niistä kiitollisuuden hyvistä vaikutuksista, joista Lyubomirsky kirjassaan vankkaan tutkimusnäyttöön pohjautuen kirjoittaa. Tästäkin hienosta mahdollisuudesta tutustua inspiroivaan tutkimuskirjallisuuteen olen kiitollinen, elämässä kun ei mikään ole loppujen lopuksi itsestään selvää, vaikka niin helposti luulemmekin.

Missä sitten piilee kestävän onnen salaisuus? Omasta kokemuksestani tiedän, että on suhteellisen helppoa lisätä onnellisuuttaan hetkellisesti, mutta uuden onnellisuustason ylläpitäminen taitaakin olla sitten jo ihan eri juttu. Onneksi tässä monipuolisessa teoksessa valotetaan myös kestävän onnen osatekijöitä ja niiden merkitystä. Osansa tarkastelussa saavat niin myönteiset tunteet, oikea ajoitus ja vaihtelu, sosiaalinen tuki, motivaatio, ponnistelu ja sitoutuminen kuin tavatkin. Suhteellisen lyhyen soveltamiskokemukseni perusteella olen huomannut etenkin oikean ajoituksen ja vaihtelun tärkeyden. 

Mitä enemmän olin onnellisuuden lisäämisestä lukenut ja siihen harjoitusten avulla ajoittain suo-rastaan uppoutunut, sitä selvemmin ymmärsin, että kyseessä tulisi olemaan jatkuva projekti, joka vaatii minulta sekä ponnisteluja että sinnikkyyttä. Olen motivoitunut, joten se ei haittaa. Ja, toisaalta olen jo nyt huomannut, että jotkin aktiviteetit ovat muuttuneet toistojen myötä uusiksi ja terveellisiksi tavoiksi. Alan siis yhä enemmän luottaa siihen, että voin halutessani vaikuttaa onnellisuuteeni huomattavasti enemmän kuin ennen tähän kirjaan tarttumista – tai oikeastaan koko näiden PPC-opintojen aloittamista – osasin edes kuvitella. Nähtäväksi jää, miten tämä todella voimakas lukukokemus tuleekaan vielä muuttamaan elämääni. Varmaa on ainakin se, että tulen palaamaan sen tarjoamien oppien äärelle vielä monen monta kertaa. 

LÄHDE: Lyubomirsky, S. Kuinka onnelliseksi? Elämäsi parhaat asiat ovat ulottuvillasi. Suomentanut                    Jouni Porio. Helsinki: Viisas Elämä.