Antti Tuuri: Mies kuin pantteri – Wahlroosin elämä

 

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2022

Sivumäärä: 158 s.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kuvaus kehitysvammaisen miehen elämänvaiheista. 

Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, nähtiin heti, että hänellä on Downin syndrooma, tai niin kuin silloin sanottiin: lapsi oli mongoloidi. Lääkärit suosittelivat pojan antamista jo vauvana hoitolaitokseen, ettei hän pilaisi perheen elämää. Vanhemmat päättivät kuitenkin toisin: he halusivat pitää lapsen kotonaan, hän sai kasvaa rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä. Nyt Wahlroos viettää eläkepäiviään ja asuu hoivakodissa. Mutta millaista hänen elämänsä on ollut? 

Kirjailija Antti Tuuri on seurannut läheltä Wahlroosin vaiheita yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana.

Oma arvioni: Antti Tuuri kuvaa uusimmassa kirjassaan lämpimästi entisen vaimonsa velipuolen, Jukka Jalmari Wahlroosin, elämästä. Elämästä, joka on oikeastaan ollut varsin hyvää ja tavallista, sillä Wahlroos on elänyt läheistensä kanssa, käynyt koulua, tehnyt töitä ja matkustellut. Oleellinen asia, joka on tehnyt hänen elämästään niin rikasta, on se, etteivät vanhemmat antaneet poikaansa laitokseen, vaikka sitä aikoinaan lääkäreiden toimesta vahvasti suositeltiinkin. 

Vammaisten historia on meillä Suomessakin oikeastaan aika karu, vaikka myönteistä kehitystäkin on toki tapahtunut. Oli todella hätkähdyttävää lukea Pohjoismaiden suurista aborttiluvuista lapsen mahdolliseen kehitysvammaisuuteen liittyen nyt 2000-luvulla, Se sai minut miettimään, kuinka pitkälle vanhemmilla on oikeus päättää, millaisen lapsen he haluavat. Vaikka Tuuri ei syyllistäkään niitä, jotka aborttiin päätyvät, hän haluaa tällä Wahlroosin elämää valottavalla kirjallaan mielestäni kertoa, että myös kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus omannäköiseen ja arvokkaaseen elämään ja paikkansa maailmassa.