Hanna Brotherus: Ainoa kotini

 

Kustantaja: WSOY

Julkaisuvuosi: 2021

Sivumäärä: 329 s.

Kuka on elämäsi tärkein ihminen?

"Tässä puhuu nainen, joka 50-vuotiaana uskalsi ensimmäistä kertaa veteen. Pinnan alle."

Kun lapset lähtevät kotoa, päähenkilö haluaa sukeltaa syvälle menneisiin vuosiin. Hän haluaa ymmärtää, miten monta elämää hän on oikeastaan elänyt pysähtymättä miettimään, kenen silmin hän on itseään aina katsonut, keitä kaivannut rinnalle ja mitä vielä on edessä. Alkaa armoton matka lapsuudenkotiin, omaan perheeseen ja omaan kehoon. Kirjoittaminen antaa voimia ravistella elettyä elämää, ympärillä olevia ja omaa itseään.

Oma arvioni: Hanna Brotheruksen autofiktiivinen esikoisromaani on avoimuudessaan jopa hämmentävä. Vaikka välillä mietinkin, mikä kirjassa on fiktiota ja mikä taas ei, pyrin lukemaan sen ennen kaikkea viisikymppisen naisen tilityksensä siihenastisen  elämänsä kipupisteistä, en kirjoittajan omaelämäkertana. Ja pohdintaa aiheuttavia haavoja ja arpia todellakin riitti. Oli vaikea äitisuhde, siskon kuolema, avioero ja sekä oma että tyttären syömishäiriö. 

Suru eri muodoissaan oli teoksessa todella koskettavasti läsnä, samoin häpeä ja pelot. Tärkeinä teemoina kirjan läpi kulkivat mielestäni niin äitiys, oman keskeneräisyyden hyväksymisen vaikeus kuin loputon rakkauden kaipuukin. Kirjan lukemisen jälkeen on varsin ymmärrettävää, että keho ainoana kotina on tanssijana tunnetulle Brotherukselle niin tärkeä ja jopa jatkuvan kontrolloinnin ja analysoinnin kohde. Mutta siitä huolimatta toivoisi, että kirjoittaja suhtautuisi sekä kehoonsa että itseensä ihmisenä armollisemmin. 

Ainoa kotini on hyvin ja kauniilla kielellä kirjoitettu tunnustusromaani, joka ei varmastikaan jätä ketään kylmäksi. Kirjan keskeisimmän sanoman voisi mielestäni tiivistää seuraavasti: On rohkeutta kohdata oma keskeneräisyytensä ja vahvuutta nähdä itsensä kokonaisena ja rakastettavana kaikessa epätäydellisyydessään.