Kirjareflektio: Positiivisen psykologian voima -kirja sytytti kipinän positiivisen psykologian opiskeluun
Jo heti ensilukemalla, eli pian ilmestymisensä jälkeen vuonna 2014, tämä laaja positiivisen psykologian ensimmäinen suomenkielinen perusteos, Positiivisen psykologian voima -artikkelikokoelma, teki minuun suuren vaikutuksen. Kiinnostuksen kipinä oli syttynyt, sillä luettuani kirjan tiesin heti haluavani joskus vielä opiskella tätä tieteenalaa lisää. Kun nyt vuosia myöhemmin tartuin tähän monipuoliseen teokseen uudelleen, yksi unelmistani oli toteutumassa – olin valmistumassa Positive Psychology Coachiksi. Ja tämän kiehtovan "opintomatkan" aikana syntyi myös uusia unelmia. Ensimmäisen kerran avasin tämän kirjan puhtaasti uteliaisuudesta, nyt motiivina oli ennen kaikkea ammatillinen kehittyminen. Ja uskon palaavani kirjan pariin vielä monta kertaa.
Olen aina ollut kiinnostunut ihmismielestä ja etenkin psyykkisestä hyvinvoinnista. Perinteisessä psykologiassa vallalla oleva ongelmakeskeinen ajattelutapa ei kuitenkaan miellytä, sillä omasta kokemuksestakin tiedän, kuinka vaikeuksiin tuijottaminen ja menneiden märehtiminen eivät vie kehitystä eteenpäin ja edistä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mikäli olisin aikoinaan uskonut asian-tuntijoiden ennusteisiin, en todellakaan istuisi nyt tässä. Olenkin filosofi Esa Saarisen tavoin vakuuttunut myönteisyyden ilmiökentän elintärkeydestä – ja näkemys on vain entisestään vahvistunut näiden inspiroivien opintojen myötä. Uskon siihen, että jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää ja kaunista. Miksi emme siis keskittyisi diagnosoimaan vahvuuksia puutteiden sijaan. Näin kun sekä yksilöt, yhteisöt että koko yhteiskuntakin voisivat paremmin ja kykenisivät kukoistamaan.
Tässä teoksessa valotetaan monipuolisesti positiivisen psykologian tutkimusta Suomessa. Näin ollen kirjoitukset avasivat minulle uusia näkökulmia muun muassa onnellisuuksista, hyveistä ja luonteenvahvuuksista sekä mindfulnessin moninaisuudesta. Viimeksi mainitusta onkin tullut kiinteä osa positiivista psykologiaa. Kukoistuksen osana ovat puolestaan terve itsetunto, hyvä tunteiden säätely ja ahdistuneisuuden väheneminen, jotka liittyvät oleellisesti tiedostavan läsnäolon harjoittamiseen. Suhtauduin aluksi mindfulnessiin epäilevän uteliaasti, mutta mitä enemmän olen aiheeseen tutustunut varsinkin erilaisten harjoitusten kautta, sitä enemmän uskon sen hyvää te-kevään voimaan. Näin ollen uskallan ”suositella” erilaisiin läsnäoloharjoituksiin tutustumista sellaisille valmennettaville, joita tietoinen läsnäolo kiinnostaa. Hyvinvointia tarkasteltiin artikkeleissa kiinnostavasti erilaisissa elämäntilanteissa. Myös oppiminen ja inhimilliset voimavarat saivat käsittelyssä ansaitusti oman osansa, mistä olen opettajana erityisen iloinen. Vaikka työskentelen aikuisten opiskelijoiden parissa, lasten ja nuorten hyvinvointi ja positiivinen pedagogiikka ovat olleet aina lähellä sydäntäni. On hienoa, että tänä päivänä lasten vahvuuksiin, voimavaroihin ja osallisuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota sekä päiväkodeissa että kouluissa. Olen Heta Tuominen-Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että oppimista korostava ja virheet salliva oppimisympäristö on hyödyllinen ihan kaikille. Kukaan meistä kun ei ole täydellinen siten kuin se perinteisesti ymmärretään. Epäonnistumiset ja vaikeudet kuuluvat elämään siinä missä onnistumiset ja ilonaiheetkin. Asioiden syvällinen ymmärtäminen onkin oleellisempaa kuin huippuarvosanojen ”metsästäminen”.
Mieleeni jäi aivan erityisesti seuraava ”onnellisuusprofessori” Markku Ojasen toteamus:
”Hyvää tahtoa, yhteistoimintaa, auttamista ja avuliaisuutta on sittenkin enemmän kuin pahaa tahtoa, välinpitämättömyyttä ja torjuntaa. Jos näin ei olisi, ihmiskunta olisi jo aikoja sitten kuollut sukupuuttoon.”
Haluan Ojasen tavoin korostaa positiivisten tekojen merkitystä ja uskoa siihen, että voimme kehittyä muun muassa kiitollisuudessa, ystävällisyydessä ja oikeudenmukaisuudessa – etenkin kun toimimme yhdessä toistemme kanssa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä ihminen on syvästi sosiaalinen laji, kuten Sajaniemi ja Mäkelä kirjoituksessaan osuvasti sanoittavat. Mielemme rakentuu ihmissuhteissa. Hyvinvoinnin näkökulmasta ja syrjäytymisen ehkäisyn kannalta onkin keskeistä, että jokainen ihminen saisi kokea aidosti kuuluvansa joukkoon ja tuntea olevansa merkityksellinen. Ryhmästä ulos sulkeminen satuttaa ihan kirjaimellisestikin. Tähän liittyen positiivista psykologiaa voidaan kuvata hyväksyvän yhteyden psykologiaksi. Yhteyden puolesta puhuu myös Anne Birgitta Pessi omassa myötätuntoa onnen lähteenä kuvaavassa kirjoituksessaan.
Erilaisuutta on mahdollista oppia pitämään vahvuutena. Niinpä Vappu Taipaleen vanhuuden voimavaroja käsittelevä artikkeli innoitti minua miettimään, millaisia ovat vammaisten henkilöiden voimavarat ja kuinka niitä voitaisiin hyödyntää yhteiskunnassamme. Kenties voisin osaltani edistää sitä tulevaisuudessa valmennuksen kautta. Haluan keskittyä myönteisiin asioihin, suuntautua tule-vaan ja kertoa ihmisille, että jokainen voi omalla toiminnallaan ja valinnoillaan vaikuttaa hyvinvointiinsa. Tämä edellyttää sitä, että yksilö näkee oman ainutkertaisuutensa ja upeutensa sekä tunnistaa omat vahvuutensa. On hienoa, että positiiviseen psykologiaan perehtyneenä ratkaisukeskeisenä valmentajana voin olla asiakkaiden tukena matkalla omannäköiseen ja hyvään elämään sekä kukoistukseen. Olen myös opiskelijoita ohjatessani havainnut sen, kuinka pienelläkin kannustavalla palautteella voi olla uskomattoman suuri voimaannuttava vaikutus. Kun huomaan opiskelijan oppimisen ilon heräävän tai kasvavan, itsellekin tulee aina hyvä mieli. Varsinkin sellaisina hetkinä koen työni erityisen merkitykselliseksi.
Jyväskylä: PS-kustannus.
P.S. Yllä olevasta teoksesta on tulossa 3. uudistettu painos keväällä 2023. Sen arvioitu ilmestymisajankohta on 14.3.2023.