Domenico Starnone: Kepponen

 

Kustantaja: WSOY

Julkaisuvuosi: 2019

Italiankielinen alkuteos: Scherzetto 

Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä

Sivumäärä: 237 s.

Daniele Mallarico on menestynyt kuvittaja, jonka maine on jo alkanut hiipua. Kun tytär pyytää häntä hoitamaan nelivuotiasta Mario-poikaa muutamaksi päiväksi, Daniele suostuu vastahakoisesti: terveys ei ole entisellään, ja töitäkin olisi. Mario osoittautuu pikkuvanhaksi, energiseksi ja lahjakkaaksi pojaksi, joka ei päästä isoisäänsä vähällä. Kaksikon välillä kipunoi ja leiskuu, ja vähitellen leikki muuttuu kahden kovin eri-ikäisen miehen kaksintaisteluksi. 

Taistelutantereena toimii Danielen lapsuudenkoti Napolissa, kiihkeässä kaupungissa, joka ei hevillä hellitä otetta kasvateistaan. Menneisyyden haamujen ja tulevan sukupolven kohtaaminen sysää Danielessa liikkeelle sisäisen dialogin taiteesta, vanhenemisesta, rakkaudesta, kateudesta ja kunnianhimosta. Lopulta hänen on pakko kohdata joukko totuuksia itsestään ja elämästään. 

Oma arvioni: Kepponen on viiltävän terävä, jännittävä ja monitasoinen psykologinen romaani, jonka henkilöhahmoissa riittää syvyyttä. Tunnelma tarinassa oli erilainen kuin oletin.  Oli kiinnostavaa lukea etenkin vaarin ja lapsenlapsen suhteen kehittymisestä, sukupolvien jatkumosta ja vanhenevan miehen eksistentiaalisesta kriisistä.  Kirjan lopussa olevan liitteen tarpeellisuus jäi itselleni hieman epäselväksi.