Kirja-arvio: Louise Glückin Villi iiris on ylistys luonnon kauneudelle
Nobel-palkittu yhdysvaltalaisrunoilija, Louise Glück (s. 1943), julkaisi pääteoksenaan pidetyn The Wild Iris -kokoelmansa vuonna 1992. Nyt meillä suomalaisilla lukijoilla on mahdollisuus lukea tämän palkitun teoksen suuria aiheita, kuten aikaa, identiteettiä, luontoa ja kuolevaisuutta, käsittelevät runot omalla kielellämme Anni Sumarin hienoina luomuksina, kiitos Enostone-kustantamon.
”elämänne on linnun lento
joka alkaa ja päättyy hiljaisuuteen”
Glück puhuu runoissaan harvinaisen suoraan Jumalalle runoilijaan itseensä rinnastettavan hahmon suulla aamu- ja iltahartauksissaan vuodenkierron mukaan muuttuvassa puutarhassa. Kokonaisuutta voi mielestäni luonnehtia tiiviiksi keskusteluksi luonnon keskellä. Siinä kuljetaan konkreettisesti aamusta iltaan, edeten samalla myös symbolisesti talvesta syksyyn.
”Äärimmäisyydet ovat helppoja. Vain
keskikohta on arvoitus. Keskikesä –
kaikki on mahdollista.”
Runoissa on runsaasti syvyyttä, kauneutta ja koskettavuutta. Sekä toivo että tuska ovat vahvasti aistittavissa. Välillä äänessä ovat myös puutarhaan istutetut kukat ja villit kasvit, jotka kurkottavat kohti valoa ja suorastaan palvovat aurinkoa. Niiden on vaikea ymmärtää sinne tänne kuljeskelevaa, levotonta ihmistä. Kukkien äänen kuuleminen oli erityisen hienoa. Osassa runoja äänessä oli puolestaan luoja, joka on pettynyt ihmiseen, jolle mikään ei tunnu riittävän.
 |
Kustantaja: Enostone Julkaisuvuosi: 2022 Suomentanut: Anni Sumari Sivumäärä: 91 s. |
P.S. Lämmin kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta.