Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa

 

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2022

Sivumäärä: 414 s. 

Jatkosodan traagisten vuosien aikana nuorissa sydämissä sykkii sielunsyvä ikävä toisen luo.

Lukijat ja kriitikot lumonnut pohjalaiskirjailija palaa esikoisromaaninsa maisemiin. Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään. Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.

Oma arvioni: Paula Nivukosken Kerran valo katoaa on hieno historiallinen romaani täynnä vahvoja tunteita. Se on  ennen kaikkea vahva arkinen kuvaus rakkaudesta, surusta ja kaipauksesta. Kun sota riehuu, arvilta ja menetyksiltä on mahdotonta välttyä, Kuolema on läsnä oikeastaan koko ajan, mutta jokapäiväiset askareet auttavat kuitenkin kotirintamalla olevia naisia pysymään elämän syrjässä kiinni, vaikka valo tuntuukin välillä katoavan kokonaan. 

Kertun ja Johanneksen kirjeenvaihto oli todella koskettavaa luettavaa. Romaanin kielellinen ilmaisu on muutenkin mielestäni todella kaunista ja rikasta. En olekaan pitkään aikaan lukenut teosta, jossa murre on näin viehättävästi läsnä. 

Vaikka kirja on tunnelmaltaan surullinen, lukijana toivoin loppuun asti, että tulevaisuus toisi Kertun elämään myös toivoa ja valoa. Hän kyllä ehdottomasti ansaitsisi sen...