Tommi Kinnunen: Pimeät kuut – Talvikirja
 |
Kustantaja: WSOY Julkaisuvuosi: 2022 Sivumäärä: 285 s. |
Jäänkirkasta valoa hohtava romaani naisesta, joka luuli tietävänsä kuka on.
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
Yksinäinen talvi tiettömien taipaleiden takana on kuitenkin raskas, ja mieleen nousee asioita, joita ei tahtoisi ajatella. Vuodenkiertoa seurailevassa romaanissaan Tommi Kinnunen kirjoittaa sisukkaasta opettajattaresta, riemusta ja luopumisesta vivahteikkaasti ja täydellä sydämellä, niin kuin vain hän osaa.
"Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä.
Ainoa, mistä voi yllättyä, on se, millä tavalla
kukin menee rikki."
Oma arvioni: Kuinka osuva tuo yllä oleva sitaatti onkaan. Tuskin kukaan meistä on täysin ehjä, ja ehkä juuri vajavaisuutemme tekeekin meistä voimakkaita ja periksiantamattomia. Pimeät kuut on hieno tarina sodanjälkeisestä Suomesta Kinnusen romaanin keskiössä on jälleen vahva nainen, joka sinnittelee haastavissa olosuhteissa. Elna pyrkii hoitamaan työnsä niin hyvin kuin mahdollista, mutta sairaus vie voimia ja menneisyys surettaa, jos sitä alkaa liikaa ajatella. Opettajan työ on raskasta, mutta silloin tällöin se onneksi kuitenkin palkitsee tekijänsä, vaikka arvostusta ja kiitosta ei luokkahuoneen ulkopuolella juuri saakaan. Historiasta kiinnostuneelle lukijalle kiehtovaa ajankuvaa syventävät osaltaan myös romaanin sivuille päätyneet kansakoulun opetussuunnitelmat ja vanhat työpaikkailmoitukset.
Vaikka romaani sijoittuukin 1940-luvun loppupuolelle, on suorastaan hätkähdyttävää, kuinka ajankohtaisia opettajan työhön liittyvät haasteet, kuten riittämättömät resurssit, erilaisten roolien monipuolisuus ja uupumus, yhä 2020-luvun Suomessa ovatkaan. Ja tänä päivänä sota jättää jälkensä lukuisten ihmisten kehoihin ja mieliin niin kuin vuosikymmeniä aiemminkin, ikävä kyllä. Voikin kysyä, emmekö ole oppineet menneisyydestä mitään?
Itselleni yllättävintä oli se, kuinka paljon samaistuttavaa yksinäisen ja hieman ristiriitaisenkin opettajattaren hahmosta ja ajattelusta löysin, vaikka paljon jäi toki pimentoonkin. Vaikka tarina olikin oikeastaan varsin surumielinen, kaunis ja koskettava kerronta piti minua tiukasti otteessaan. En olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Nautin todella lukemastani. Jos olet pitänyt Tommi Kinnusen aiemmista romaaneista, pidät todennäköisesti tästäkin, tyyli on tuttua ja laatu taattua. Pimeät kuut on romaani, jonka lukemista suosittelen todella lämpimästi.