Kirja-arvio: Tiit Aleksejevin Puutarha vailla muureja vie lukijan mystiselle matkalle kohti Jerusalemia

Virolaisen Tiit Aleksejevin (s. 1968) Puutarha vailla muureja on kolmas osa ensimmäisen ristiretken aikaan sijoittuvasta romaanisarjasta. Nyt eletään vuotta 1098 Syyriassa. Sotaisa pyhiinvaellus on juuttunut Antiokiaan. Toivioretken tunnelma on kaukana, ja lukija joutuu keskelle vallantavoittelua ja kaunaista kyräilyä mutta myös mystistä rakkautta.

Lopulta matka jatkuukin kohti Pyhää maata, kun lainsuojattomaksi julistettu romaanin minäkertoja- päähenkilö yhdistää hajanaisen talonpoikaisarmeijan ja pyrkii pääsemään rakastettunsa luo. Hän joutuu kamppailemaan rankasti erilaisten rooliensa kanssa, ja käänteitä tässä mystisessä historiallisessa tarinassa todella riittää. Konkreettisen matkan lisäksi tässä Hannu Oittisen suomentamassa romaanissa on kyse myös matkasta mielen pimeydestä kirkkaimpaan valoon. Ja perille ei päästä vieläkään, joten matka jatkunee edelleen. 

Historioitsijataustainen Aleksejev kirjoittaa ristiretkeläisten ajatuksista, tunnelmista ja tositapahtumista elävästi, runsasta ja sujuvaa dialogia hyödyntäen. Tätä sarjaa voin suositella lämpimästi kaikille historiallisten romaanien ystäville. Sarjan avausosa Palveränd sai Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Suomeksi kyseisestä sarjasta ovat aiemmin ilmestyneet myös teokset Pyhiinvaellus (2013) ja Väkevä kaupunki (2015). 


Tiit Aleksejev: Puutarha vailla muureja

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2023 
Vironkielinen alkuteos: Müürideta aed. Tallinn (2019)
Suomentanut: Hannu Oittinen
Sivumäärä: 203 s.

P.S. Kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta.