Heidi Silvan: Puhu, Nelli, puhu

 

Kustantaja: Myllylahti

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 

Voiko pysyä iloisena ja positiivisella mielellä, jos kärsii ahdistuneisuudesta ja on kadottanut sanansa? Tyttökirjallisuuden komeetaksi noussut Heidi Silvan tarkastelee nuorten psyykkisiä ongelmia aiemmista kirjoistaan tutulla lempeän humoristisella otteella.

Miten tällaisesta asiasta ylipäätään kerrotaan? Sanotaanko, että on jouduttu 15-vuotiaana elämänsä ensimmäiseen tappeluun ja rehtorin puhutteluun? Vai naurahdetaanko, että kesken äidinkielen tunnin on menetetty puhekyky ja eletty elämänsä ahdistavimmat ja pelottavimmat hetket?

15-vuotias Nelli Kääriäinen lakkaa puhumasta. Tai ei lakkaa: sanat katoavat häneltä. Ujolla ja kunnollisella Nellillä on yhtäkkiä koviksen maine – tytöllä, joka asteikolla nynnystä kovikseen sijoittuu jonnekin nynnyn ja nyyhkäyksen välimaastoon.

Puhumattomuus pelottaa, ruokalaan ei uskalla mennä, ahdistavat ajatukset kiitävät formula-auton lailla päässä. Nelli ei halua kertoa tilanteestaan edes parhaille ystävilleen. Voivatko asiantuntijatkaan auttaa, kun mahdollinen diagnoosi on selektiivinen mutismi?

Oma arvioni: Tässä yläkoululaisille suunnatussa psykologisessa romaanissa tarkastellaan uskottavasti nuoren elämää ahdistuneisuushäiriöön liittyvän valikoivan puhumattomuuden kanssa. Tarinassa kuvataan hyvin sitä, kuinka sanat menevät välillä ikään kuin pois päältä, mutta samalla mieli muuttuu todella puheliaaksi. Ikävä kyllä kukaan ei silloin kuule Nellin nasevia ja hauskoja vastauksia. 

Mielestäni on todella hienoa, että myös jonkin erityispiirteen omaavat tytöt saavat tilaa nuortenkirjallisuudessa. Näin monet erityisnuoret voivat löytää tarinoista samaistumispintaa ja saada arvokasta vertaistukea. On tärkeää, että haasteista puhutaan avoimesti, sillä niissä ei ole mitään hävettävää.