Tuire Malmstedt: Lyijysydän

 

Kustantaja: Aula & Co

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 303 s.

Sukupolvet ylittävä salaisuus paljastuu vanhan murhan tutkimuksissa

Jyväskylän Vanhan pappilan lattian alta löytyy luuranko remontin yhteydessä. Vainaja on nuori nainen, jonka kuolinaika sijoittuu 60-luvun loppupuolelle. Luurangon mukana on haudattu peltirasia, jossa on pieni vauvan pitsimekko ja Jean-Paul Sartren näytelmä Suljetut ovet. 

Rikostutkijat Matilda Metso ja Elmo Vauramo löytävät vanhoista tutkinta-arkistoista neljä nuorta naista, jotka sopivat uhrin profiiliin. Heistä yksi on kadonnut Pyhä-Häkin kansallispuistoon vuonna 1968, ja kolme muuta ovat hukkuneet samana vuonna veneonnettomuudessa Tuomiojärvellä. Onko Vanhan pappilan ruumis joku heistä? 

Vuonna 1943 Amelie  Bonnet pidätetään ja viedään Ravensbrückin keskitysleirille. Siellä hän ystävystyy erään naisen ja tämän tyttären kanssa. Ennen kuolemaansa ystävä pyytää Amelielta erikoista palvelusta: ”Tapathan lapseni ennen kuin he ehtivät?” Amelie päättää tehdä juuri päinvastoin - hän aikoo tehdä kaikkensa, että lapsi selviäisi leiriltä hengissä.

Miten Amelie, pappilan luuranko ja 60-luvulla kadonneet tytöt liittyvät toisiinsa?

Oma arvioni: Tässä Metso & Vauramo -dekkarisarjan kolmannessa osassa liikutaan sujuvasti kolmella eri aikakaudella. Oli mielenkiintoista lukea tapahtumista sekä isäni että siskoni syntymävuosilta. Asiat tuntuivat etenevän nopeasti, minun makuuni välillä hieman liiankin nopeasti. Kenties juuri siksi jännitys ei tällä kertaa pitänyt minua otteessaan ihan niin tiukasti kuin Malmstedtin aiemmissa dekkareissa, vaikka toki halusin saada selville, mitä nuorille naisille oli oikein tapahtunut ja miksi. Juoni sinänsä siis koukutti.

Jos et kaipaa verisiä yksityiskohtia ja haluat tietää, mitä Lyijysydän tarkoittaa tai miten natsiaika liittyy lopulta tähän varsin monitasoiseen tarinavyyhtiin, lue Tuire Malmstedtin uusin romaani. Jos et ole tutustunut vielä sarjan aiempiin osiin, suosittelen tekemään niin. Saat siten tästä osasta vieläkin enemmän irti ja voit tutustua myös rikostutkijoiden mielenkiintoisiin taustoihin tarkemmin. 

Lyijysydän vei ajatukseni aika ajoin  laajemminkin myös muihin sotiin ja niihin monenlaisiin traumoihin, joita sotien uhrit kantavat usein mukanaan jopa sukupolvien yli. On surullista, että sodan kauheudet eivät näytä loppuvan koskaan.