Vaula Norrena:Littana – Kielletyn lapsen tarina
 |
Kustantaja: Teos Julkaisuvuosi: 2023 Sivumäärä: 298 s. |
Littana on tositarina kiellettynä lapsena Kiinassa syntyneestä tytöstä. Kiinassa vallitsi tytön syntymän aikaan yhden lapsen politiikka, ja perheessä oli jo esikoistytär. Perhe kuitenkin halusi saada lisäksi pojan, sillä poikalapsia pidettiin kiinalaisissa perheissä siihen aikaan verrattoman arvokkaina. Mutta toinenkin lapsi syntyi tyttönä. Siitä koitui sekä perheelle että tytölle kovia seuraamuksia.
Perhe muutti Suomeen tytön ollessa 5-vuotias. Tyttö oppi pian suomen kielen, mutta joutui kamppailemaan identiteetistään kahden kovin erilaisen kulttuurin ristipaineessa kärsien samalla perheen sisäisistä jännitteistä.
Ajan mittaan tytöstä kasvoi Jenni Chen-Ye, vastoinkäymisistä huolimatta suomalaisesta yhteiskunnasta paikkansa löytänyt määrätietoinen ja yritteliäs nainen.
Littana on ehyt, koskettava ja mukaansatempaava kertomus rikkinäisestä historiasta. Se on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro maahanmuuttajien asemasta ja kulttuurien kohtaamisesta Suomessa.
Oma arvioni: Littana on pääosin varsin koskettavaa luettavaa. On käsittämätöntä, mitä kaikkea julmuutta ja vääryyttä Jenni on joutunut elämässään kokemaan vain siksi, että hän syntyi tytöksi. Hän ei tuntunut olevan mistään kotoisin, vaikka toimikin niin vanhempiensa kuin muidenkin kiinalaisten aikuisten tulkkina milloin missäkin jo pienestä pitäen. Sisarensa häneen kohdistama viha oli kerrassaan pöyristyttävää. Kokemukset vääränlaisuudesta ja ulkopuolisuudesta ovat varmasti tuttuja monille maahanmuuttajille. Eivätkä ne ole täysin vieraita minullekaan, joten löysin Jennin kouluaikaisista kokemuksista jonkin verran samaistumispintaa. Minäkin olin usein se, jota ei pari- tai ryhmätöihin otettu mukaan vapaaehtoisesti. Jennin tavoin minäkin sain voimaa musiikista.
Vaikka Littanan tarina on paikoin rankkaakin luettavaa, lukijana halusi kuitenkin tietää, kuinka Jenni löytää itsensä ja oman paikkansa maailmassa. Hänen elämänsä onkin mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että vaikeista ylisukupolvisistakin traumoista voi selvitä. Haluan uskoa siihen, että hänen lastensa elämä tulee jo kulkemaan valoisampia teitä.
En ole täysin vakuuttunut siitä, että teoksen tietolaatikot olivat sellaisenaan välttämättömiä. Lisäksi minulle jäi tunne, että kirjan loppua kohden kirjoittajan ote jossain määrin herpaantui, mutta siitäkin huolimatta tämä kielletyn lapsen tarina oli ehdottomasti kertomisen arvoinen. Jos haluat oppia ymmärtämään maahamme muuttaneiden lasten ja heidän perheidensä tilannetta, lue Littana. Uskon, että se avaa silmiäsi. Jälleen kerran tuli vastaan kirja, jota lukiessa toistelin useampaankin kertaan: Onneksi olen syntynyt Suomessa.