Elina Välimäki: Kiusatut – Kertomuksia koulusta

 

Kustantaja: Into

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 203 s.

Kiusatut kertovat, miten kaltoinkohtelu on vaikuttanut heidän elämäänsä ja miten he ovat oppineet elämään kivun kanssa.

Haastateltavat puhuvat avoimesti kokemastaan ja kannustavat myös muita puhumaan. He kertovat siitä, mitä ilkeys ja julmuus aiheuttavat. Kiusatun minuus murskautuu ja se vaikuttaa tulevaisuuden ihmissuhteisiin, opintoihin ja työhön. Vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaamme. Kiusaaminen ja kouluväkivalta ovat ainakin osasyy päihde- ja mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen.

Mikä yhteiskunnassa ruokkii kiusaamista ja miksi lainsäädännön epäkohtia ei korjata? Kouluarjen parantamiseen on keinoja, joista puhuvat psyykkisten vaurioiden ja jälkihoidon parissa työskentelevät. Kiusaamisen jättämistä jäljistä huolimatta on mahdollista rakentaa tasapainoinen elämä.

Oma arvioni: Koulukiusaamisesta on kirjoitettu paljon ja sitä on yritetty kitkeä monin tavoin. Vaikka kouluilla onkin puuttumiskeinoja, lainsäädäntömme ei nykyisellään ole riittävän tiukka. Siksi kiusaamista esiintyy edelleen paljon, ja itse asiassa väkivalta on muuttanut luonteeltaan koko ajan painostavammaksi. On hienoa, että tässä uutuuskirjassa ääneen pääsevät niin kiusaamisen uhriksi joutuneet kuin kiusattuja auttavat asiantuntijatkin. Tarinat osoittavat, että koettu väkivalta voi aiheuttaa muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmia, vaikeuksia ihmissuhteiden solmimisessa sekä työ- ja opiskeluelämään kiinnittymisessä. Ne kertovat kuitenkin myös toivosta, sillä traumaattisten kokemusten jälkeenkin on mahdollista elää hyvää elämää. Siksi kannattaa hakea ammattiapua ja etsiä itselleen vertaistukea. 

Kiusaamisen laadusta riippumatta sen seuraukset  usein varsin moninaiset ja kauaskantoiset. Ne ulottuvat itse asiassa koko yhteiskuntaan. On surullista ajatella, kuinka paljon arvokasta inhimillistä potentiaalia jää kiusaamisen vuoksi käyttämättä. Siksikin kiusaamiseen puuttumisen tulee olla yhteinen asiamme, kohtaamme sitä sitten missä kontekstissa tahansa. Tähän voimme päästä, mikäli rakennamme yhdessä avoimen, suvaitsevaisen ja erilaisuutta hyväksyvän ilmapiirin. Voisiko koulumaailma olla tässä esimerkkinä muille? Minusta lapset ja nuoret ansaitsevat kiusaamisvapaan ja väkivallattoman tulevaisuuden. Näin ollen vuorovaikutus- ja tunnetaitoja tulisi minunkin mielestäni opettaa nykyistä enemmän niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.