Kati Reijonen: Iso äitiys – Äideistä, isoäideistä ja vanhoista naisista
 |
| Kustantaja: Atena Julkaisuvuosi: 2024 Sivumäärä: 252 s. |
Kun Kati Reijosen tytär ilmoittaa raskaudestaan, Kati pelästyy ja tajuaa pian siirtyvänsä yhden sukupolven eteenpäin. Hänestä tulee perheen isoäiti, ja hän alkaa pohtia uutta asemaansa.
Roolin muutos herättää paljon muistoja myös omasta äitiydestä siltä ajalta, kun omat lapset olivat pieniä. Millainen äiti hän oli, millainen äiti hänelle oltiin, entä isovanhemmat aikoinaan? Miten äitiys ja isoäitiys ovat muuttuneet, ja missä asioissa eri sukupolvet voivat toisiaan tukea?
Iso äitiys antaa arvon äitiydelle sen eri vaiheissa. Äitiys on suurta, se on ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa tärkeää. Aikuinenkin tarvitsee äitiään – etenkin silloin kun hänestä itsestään tulee äiti. Ja pieni lapsenlapsi tarvitsee isoäitiään ihan niin kuin isoäitikin tarvitsee lapsenlastaan oppiakseen hänestä, itsestään ja elämän ainutlaatuisuudesta.
Roolin muutos herättää paljon muistoja myös omasta äitiydestä siltä ajalta, kun omat lapset olivat pieniä. Millainen äiti hän oli, millainen äiti hänelle oltiin, entä isovanhemmat aikoinaan? Miten äitiys ja isoäitiys ovat muuttuneet, ja missä asioissa eri sukupolvet voivat toisiaan tukea?
Iso äitiys antaa arvon äitiydelle sen eri vaiheissa. Äitiys on suurta, se on ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa tärkeää. Aikuinenkin tarvitsee äitiään – etenkin silloin kun hänestä itsestään tulee äiti. Ja pieni lapsenlapsi tarvitsee isoäitiään ihan niin kuin isoäitikin tarvitsee lapsenlastaan oppiakseen hänestä, itsestään ja elämän ainutlaatuisuudesta.
Oma arvioni: Tämä Kati Reijosen uutuuskirja on elämänmakuinen vastaisku pullantuoksuiselle mummoudelle. Se kannustaa ikääntyneitä naisia löytämään oman voimansa ja elämään yhteisön hyväksi, itseään kuitenkaan unohtamatta. Kautta historian vanhoja naisia on pidetty sukujensa kantavina voimina, joiden viisauteen ja elämäntaitoihin on uskottu. Ja juuri heidän ansiostaan olemme selvinneet. Nyt vanhat naiset nähdään yhteiskunnassamme Reijosen mukaan valitettavasti usein ennen kaikkea tarpeettomina riippakivinä, mikä on myös minun mielestäni todella väärin ja surullista.
Kirjailija refkektoi kirjassa rehellisesti omaa äitiyttään ja isoäitiyttään ja antaa muille isoäideille lempeitä neuvoja. Vaikka en itse olekaan äiti, eikä minusta näin ollen tule koskaan isoäitiä, aloin lukiessani pohtia myös omaa ikääntymistäni ja sitä, mihin haluaisin suunnata energiaani tulevaisuudessa. Eläköön vanhat ja viisaat naiset!