Kirjareflektio: Tuttu mutta uudistunut klassikkoteos ajankohtaisten teemojen äärellä
Tähän kirjaan tarttuessa tuli heti nostalginen olo. Eikä ihme, sillä enpä muista toista teosta, josta olisin lukenut yhtä monta painosta kuin tästä oman alani klassikkoteoksesta. Se ilmestyi ensimmäisen kerran syksyllä 1953, eli yli 70 vuotta sitten. Sen tämän vuoden tammikuussa julkaistu tuorein ja täysin uudistettu painos on jo neljästoista. Itse tutustuin kyseiseen teokseen ensimmäisen kerran aikoinaan heti yliopisto-opintojeni alkumetreillä 1990-luvun puolivälin tienoilla. Sittemmin olen lukenut ja arvioinut lukuisia opiskelijoiden kirjoittamia esseitä, joissa on käytetty lähteenä jotakin kyseisen kirjan laitosta. Jotta pysyisin edelleen kärryillä siitä, mikä alalla juuri nyt puhuttaa, oli aika lukea tämä jälleen kerran ”nahkansa luonut” kirja. Tällä kertaa sen ovat toimittaneet Markku Jahnukainen ja Timo Harrikari.
Viime aikoina on keskusteltu paljon lasten ja nuorten hyvinvoinnista, tai oikeammin pahoinvoinnista, ja palvelujärjestelmän toimivuutta on kritisoitu voimakkaasti. Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista voikin edelleen varsin hyvin, on valitettavan paljon heitä, joilla asiat eivät syystä tai toisesta ole hyvin. Jotta apua olisi saatavilla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja riittävästi, tarvitaan lisää resursseja. Myös tutkimuspohjainen toimintatapojen kehittäminen on tarpeen, kuten tämän kirjan toimittajat jälkisanoissaan toteavat.
Tässä teoksessa asiantuntija-artikkeleissa tarkastellaan jälleen ajankohtaisia lastensuojelun, erityisopetuksen ja oppimisen tuen kysymyksiä varhaiskasvatuksesta, perusopetuksen kautta toisen asteen erityisopetukseen ja ohjaukseen. Keskustelu inkluusiosta jatkuu sekin edelleen. Teoksessa tuodaan esille lapsen oikeuksia niin opetuksen kuin lastensuojelunkin perustana. Kirjoitukset valottavat monipuolisesti lapsille, nuorille ja heidän perheilleen tarjottavia tukipalveluja ja niiden kehittymistä etenkin tuoreen lainsäädännön ja tutkimustiedon kautta. Useissa artikkeleissa korostetaan aiheellisesti monialaisen yhteistyön tärkeyttä tarkoituksenmukaisten palveluiden ja tukitoimien järjestämisessä, on kysymys sitten vaikkapa uudistuvasta neuropsykiatrisesta palvelukokonaisuudesta, kouluterveydenhuollosta tai nuorten mielenterveyspalveluista sijaishuollon aikana.
Itse ilahduin erityisesti siitä, että perinteisesti varsin ongelmakeskeisen lähestymistavan sijaan, tässä painoksessa osansa saivat vahvuusperustaisen pedagogiikan lähtökohdat, jolloin katse käännetään poikkeavuuksien tunnistamisesta yksilön vahvuuksiin ja ympäristön voimavaroihin, joiden varaan tukea voidaan rakentaa. Jokaisen yksilön osaaminen ja potentiaali ansaitsee tulla nähdyksi ja hyödynnetyksi monipuolisesti elämän eri osa-alueilla.
Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa on vankka perusteos, joka sopii oppikirjaksi sekä kasvatus- että yhteiskuntatieteellisiin opintoihin, mutta sen lisäksi se tarjoaa mielestäni runsaasti hyödyllistä tietoa etenkin kaikille opetuksen ja lastensuojelun parissa toimiville. Kaiken kaikkiaan sen artikkelit voivat toimia erinomaisina keskustelunavauksina lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävälle työlle kontekstista riippumatta.
 |
| Markku Jahnukainen & Timo Harrikari (toim.): Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa Kustantaja: Vastapaino Julkaisuvuosi: 2024 (14. painos) Sivumäärä: 397 s. |