Eliisa Leskisenoja: Kun koulu ei kukoistakaan - Miten saada positiivinen pedagogiikka toimimaan

 

Kustantaja: Santalahti
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumääeä: 250 s.

Mitä tehdä, jos koulussa on kokeiltu tutkittuun tietoon nojaavan positiivisen pedagogiikan toimintamalleja, mutta koulu ja oppijat eivät kukoistakaan? Miksi tulokset eivät näy omassa luokassa tai kouluyhteisössä?

Jotta positiivisen pedagogiikan mahdollisuudet voidaan hyödyntää tehokkaasti, lasten ja nuorten myönteistä kasvua tulisi tukea tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti yksittäisten kokeilujen sijaan. Positiivisen pedagogiikan syvälliseen juurruttamiseen tarvitaan kaikkia koulun toimijoita — erityisesti rohkeaa suunnannäyttäjää, opettajaa, joka voi edistää hyvinvointia niin omassa luokassaan kuin koko koulussa.

Teoksessa kerrotaan, millaisin käytäntein ja pedagogisin valinnoin voi luoda kouluympäristön, joka vahvistaa kestävästi koko yhteisön hyvinvointia. Mukana on myös kannustavia esimerkkejä ja toimintamalleja kouluista, joissa ollaan jo pitkällä hyvinvointityössä.

Oma arvioni:  Kirjassa tuodaan hyvin esille sitä, kuinka hyvinvointi tukee vahvasti myös koulun ja opetuksen muita tavoitteita, kuten akateemisten taitojen oppimista. Tutkimusten mukaan oppilaiden hyvinvointi parantaa niin opiskelumotivaatiota, koulutyytyväisyyttä kuin koulutyöhön sitoutumistakin. 

Teoksessa kerrotaan yksityiskohtaisesti ja selkeästi, millaisin käytäntein ja pedagogisin valinnoin on mahdollista luoda sellainen kouluympäristö, joka vahvistaa kestävästi koko yhteisön hyvinvointia. Kirjassa esitellään konkreettisesti hyvinvointikulttuurin rakentamisen askelmerkit, joiden noudattaminen on kaikkien kouluyhteisön jäsenten yhteinen asia. On ymmärrettävää, että kehittämistyössä kohdataan välillä haasteita, muutosvastarintaa ja väsymystäkin, mutta prosessia kannattaa kuitenkin viedä määrätietoisesti eteenpäin, sillä jokainen oppija on myönteisen ja hyvinvointia edistävän pedagogiikan arvoinen.

Suosittelen tämän tuoreen, informatiivisen ja inspiroivan teoksen lukemista todella lämpimästi kaikille kasvattajille. Kirjoittajan intohimo aihetta kohtaan välittyy mielestäni erinomaisesti. Jospa se saisi yhä useamman opettajan valitsemaan positiivisen pedagogiikan sydämenasiakseen.