Kirja-arvio: Viola Ardonen Lasten juna on koskettava tarina vaikeista valinnoista ja itsensä löytämisestä
Viola Ardonen (s. 1974) läpimurtoteos, Lasten juna, on koskettava, tositapahtumiin perustuva historiallinen romaani toisen maailmansodan jälkeisestä Italiasta. Vaikka Mussolinin fasistit on kukistettu, maa on sodan jälkeen epätoivoisessa tilassa. Siksi lapsia lähetetään paremman tulevaisuuden toivossa tuhansittain turvallisempaan ja vauraampaan pohjoiseen. Äitinsä kanssa Napolissa asuva Amerigo nousee hänkin eräänä päivänä pohjoiseen vievään junaan asettuakseen vieraan perheen luokse välttyäkseen nälältä ja kylmyydeltä. Edessä on uusi elämä ja uskomattomia mahdollisuuksia, mutta myös pelkoa, ikävää ja kyyneleitä. Kaiken yltäkylläisyyden jälkeen ajatus paluusta Napolin kurjuuteen ei houkuttele, mutta on siellä kuitenkin äiti… Enpä kerrokaan enempää, etten tule paljastaneeksi tämän kiinnostavan tarinan käänteistä liikaa.
Pienen pojan viattomien ja uteliaiden silmien kautta lukijalle tarjoutuu oivallinen tilaisuus nähdä, kuinka sodan runtelemaa maata rakennetaan uudestaan. Romaanissa kuuluu vahvasti nimenomaan lasten ääni, aikuiset ovat ikään kuin taustalla. Lasten juna on hieno tarina perhesiteiden katkeamattomuudesta, vaikeista valinnoista, muistoista ja muistamisesta sekä siitä, miten joskus on luovuttava kaikesta voidakseen löytää itsensä.
Lasten juna on mielestäni upea kasvukertomus ja selviytymistarina, joka sai miettimään myös muun muassa niin suomalaisten sotalasten kuin Ukrainasta sodan vuoksi muualle lähteneiden lasten kohtaloitakin. Näin ollen teos onkin teemaltaan edelleen varsin ajankohtainen, ikävä kyllä. Vaikka romaani on tunnelmaltaan surumielinen, ei toivoa ole suinkaan kokonaan menetetty, niinpä lukukokemuskaan ei ollut liian raskas. Tätä hyvin kirjoitettua ja otteessaan pitävää tarinaa on helppo suositella historiallisten romaanien ystäville.
 |
Viola Ardone: Lasten juna Kustantaja: Aula & Co Julkaisuvuosi: 2022 Italiankielinen alkuteos: Il treno dei bambini (2019) Suomentanut: Laura Lahdensuu Sivumäärä: 244 s. |
P.S. Kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta.