Aino Leppänen: Luk(i)ossa

 

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 237 s.

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.

Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin. Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Ikäsuositus 13–17-vuotiaille

Oma arvioni: Pidin tämän nuorille suunnatun säeromaanin nimen kaksoismerkityksestä. Lukiossa opiskelevien nuorten arkea kuvataan realistisesti ja uskoakseni myös melko samaistuttavasti. Ei ole helppoa löytää paikkaansa uudessa yhteisössä ja kiintyä ihmisiin, jos samalla pelkää vaikkapa jo seuraavaa muutttoa. 

 

Kiusaanuskokemuksia tuotiin esille hieman erillisentuntuisten tekstien kautta, jotka pohjautuivat kirjailijan tekemiin haastatteluihin.Vaikka ratkaisu hieman erikoinen olikin, toimi se kuitenkin mielestäni suhteellisen hyvin. Kiusaaminen on aihe, josta ei vieläkään puhuta tarpeeksi. On surullista, että monet eivät uskalla kertoa kiusatuksi joutumisestaan kennellekään. Sitä hävetään ja asian esille nostamisen seurauksia pelätään. Siksi toivoisin, että jokaisella nuorella olisi edes yksi aikuinen, jolle nuori uskaltaisi avautua. Aikuisilta vaaditaan puolestaan tahtoa, taitoa ja rohkeutta puuttua kiusaamiseen. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta jokainen nuori ansaitsee turvallisen opiskelukokemuksen. Näin uuden lukuvuoden alkaessa toivonkin, että kukaan ei joutuisi kiusatuksi koulussa ja missään muuallakaan. 

Odotin tämän teoksen olevan sen genren huomioon ottaen  kielelliseltä ilmaisultaan jonkin verran lyyrisempi ja sanoilla leikittelevämpi.  Nyt minulle tuli kuitenkin ennen kaikkea tunne siitä, että on haluttu kirjoittaa helppoja lauseita. Ja mikäs siinä, luulenpa että tähän kirjaan voi hyvinkin tarttua myös sellainen nuori (mies, joka ei kirjoja yleensä ainakaan vapaaehtoisesti juurikaan lue. Luk(i)ossa onkin mielestäni kaiken kaikkiaan ihan kelpo nuortenkirja.