Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut

 

Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2024
Ukrainankielinen alkuteos: Драбина (2023)
Suomentanut: Eero Balk
Sivumäärä: 204 s.

Perhe on pahin. Ja paras.  

 

Tikapuut kertoo ukrainalaisesta Tolikista, joka on muuttanut töiden perässä Espanjaan, ostanut talon aurinkorannikolta ja päässyt järjestämään elämän oman mielen mukaan. Sukulaiset eivät vaivaa, koska he ovat tuhansien kilometrien päässä Ukrainassa. Sitten Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin suku Aurinkorannikolle: äiti, yksijalkainen setä, sisko ja siskon masentunut ystävä sekä vaihtoehtohoitoihin hurahtanut täti lemmikkeineen tulevat ja valtaavat talon. Sota osuu kuitenkin tasapuolisesti kaikkiin ja jokainen yrittää selvitä miten parhaiten voi. 

 

Tikapuut on lämminhenkinen kertomus ukrainalaisesta perheestä ja siitä, kuinka elämän on kaikesta huolimatta jatkuttava.

 

Oma arvioni: Tämä Jevhenija Kuznjetsovan toinen suomennettu romaani on tiivis ja periaatteessa varsin nopealukuinen tarina, jonka sinänsä värikkäisiin henkilöhahmoihin olisin kuitenkin kaivannut enemmän syvyyttä. Kirjailija yhdistelee kerronnassa taitavasti kepeyttä ja vakavuutta. Kirjasta löytyi mukavasti myös huumoria, kuten tikapuiden käyttäminen, jota kukaan ei muka huomannut.   Etenkin käynnissä oleva sota ja jatkuva  pelko ohjuksen osumisesta omaan kotiin edustivat puolestaan vakavaa puolta. Huolia oli toki muitakin: Olisikoko pian enää edes paikkaa, minne palata, ja   olenko enää milloinkaan muuta kuin säälittävä pakolainen?

 

Jos sodan kokeminen pakolaisen silmin kiinnostaa, mutta kaipaat tarinaan myös kevyempiä aineksia, Tikapuut on oiva valinta.