Kirja-arvio: Heli Haltian Ajatusviiva-kokoelman runoissa maistuu elämä ja tuoksuu merituuli
”Kaislojen sointi
saa minut unohtamaan
huonot, huonoimmat jakajan kädet…”
Turkulaislähtöisen, mutta sittemmin helsinkiläistyneen Heli Haltian (s. 1976) esikoisrunokokoelma, Ajatusviiva, kuvaa ihmisyyttä ja taiteilijuutta sekä niiden suhdetta kauniisti ja todellisuuden rosoisuutta siloittelematta. Elämää iloineen ja suruineen ei ole helppoa ohjata, eikä taidetta synny aina kivuttomasti. Näyttelijänä ja ohjaajana työskennellyt runoilija taitaa monipuolisen ilmaisun. Teoksen runoista löytyykin mielestäni sopivassa suhteessa herkkyyttä ja räväkkyyttä Jo muutamalla lauseella voi sanoa todella paljon, kun sen osaa.
”Kivuliainta elämässä on ymmärtämättömyys.
Onnellisia ne, joilla on joku, joka näkee koko kuvan.”
”kiitollisuus on multa
jolla kasvatan mitä tahansa.”
Kyllähän kiitollisuus on hyväksi kenelle tahansa, ja sen aiheita löytyy ihan lähellä olevista, arkisista, tavallisista ja pienistäkin asioista, kunhan vain maltamme pysähtyä kiireidemme keskellä näkemään ja kuulemaan niitä. Taiteilijalle elämä näyttäytyy janan sijaan spiraalina, ja kirjoittaminen on ennen kaikkea tunteiden sanoittamista. Runoilija myös muistuttaa lukijaa lempeästi siitä, että elämä katsotaan kertaistumalta. Kokoelman runoissa tiivistyy mielestäni taidokkaasti ja puhuttelevasti niin taiteilijuuden ydin kuin kokonainen ihmiselämäkin. Minusta tämän vahvan ja vaikuttavan esikoisrunoteoksen keskeinen sanoma kiteytyy erinomaisesti kahteen sanaan:
”Elämä läsnäoloharjoitus.”
 |
| Teos: Heli Haltian Ajatusviiva Kustantaja: Momentum Kirjat Julkaisuvuosi: 2023 Sivumäärä: 81 s. |
P.S. Kaunis kiitos kirjailijalle saamastani arvostelukappaleesta.