Kirjareflektio: Onko vammaisuus sittenkin ihan tavallista?

elokuuta 27, 2024

Kirjareflektio: Onko vammaisuus sittenkin ihan tavallista?

WHO:n arvion mukaan maailmassa on noin 1,3 miljardia vammaista ihmistä. Siksi sanotaankin usein, että vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö. Vaikka meitä on paljon, miten on mahdollista, että eri tavoin vammaisia henkilöitä näkyy edelleen niin katukuvassa, mediassa kuin työpaikoillakin suhteellisen vähän. Tämä johtunee paljolti siitä, että vammaisuus nähdään yhä ennen kaikkea negatiivisessa valossa. Se on ongelma ja tragedia – vai onko sittenkään?

Tuoreessa tietokirjassa, Suuri valhe vammaisuudesta (Tammi 2024), vammaisuuteen liittyviä myyttejä ja ennakkoluuloja pyritään murtamaan ennen kaikkea kirjoittajien omakohtaisten kokemusten kautta. Riikka Leinonen on CP-vammainen yhteiskunta-alan ammattilainen ja Sofia Tawast puolestaan vammaisen lapsen äiti ja toimittaja. Heidän lähtökohtansa tarkastella vammaisuutta ovat siis varsin erilaiset. Riikka todella tietää, millaista on kasvaa ja elää maailmassa, joka on alun perin suunniteltu ns. normaaleille ihmisille, ja Sofia puolestaan kuvaa avoimesti omaa kasvuaan vammaisen lapsen vanhemmaksi ihmisestä, joka ei ollut aiemmin juurikaan edes ajatellut vammaisuutta. Hänelle omien ennakkoluulojen ymmärtäminen on ollut kivuliaskin prosessi – ja asioiden sisäistäminen jatkuu varmasti edelleen. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin myös muun muassa monet vammaisaktivistit ja vammaistutkijat.

Kirjassa pohditaan monia kiinnostavia kysymyksiä: Mitä on normaalius ja kuka sen määrittelee? Onko yksilön pakko kyetä kävelemään, puhumaan sujuvasti tai tekemään kahdeksantuntista työpäivää todistaakseen ja ansaitakseen ihmisarvonsa? Kuunnellaanko yhteiskunnassamme vammaisia vai vammattomia?

Uskon kirjan herättelevän etenkin vammattomia lukijoita reflektoimaan omia käsityksiään ihmisyydestä ja ravistelemaan asenteitaan, joista he eivät välttämättä ole edes tietoisia. Itselleni aina CP-vamman kanssa eläneenä ja vammaisuuteen luonnollisena osana minuutta suhtautuvana osa Riikan kokemuksista tarjosi samaistumispintaa, vaikka olenkin häntä viitisentoista vuotta vanhempi ja vammani on ilmenemismuodoltaan erilainen. En ole esimerkiksi koskaan ollut pyörätuolini kanssa vammakaapissa. On varsin käsittämätöntä ja toisaalta surullistakin, kuinka hitaasti jotkin asiat todella muuttuvatkaan. Asiattomia kysymyksiä esitetään, tavallisia tekemisiä ihastellaan tarpeettomasti, eikä kaikkia haasteita edes haluta yrittää ymmärtää – ja tämä on jatkunut valitettavasti vuosikymmenestä toiseen. Oli myös hämmentävää lukea Sofian kokemuksista siitä, kuinka vaivaannuttavasti jopa terveydenhuollossa voidaan vielä tänä päivänäkin suhtautua vammaisuuteen, lähtien aivan perusteista, kuten vammainen-sanan luontevasta käyttämisestä, tai kuinka kaukana inklusiivisen varhaiskasvatuksen todellisuus onkaan juhlapuheiden kauniista lauseista, vaikka en edellä mainituista asioista toki yllättynyt vähääkään.

Tämä avoimeen keskusteluun rohkaiseva teos kannustaa tarkastelemaan vammaisuutta monipuolisesti ennen kaikkea perus- ja ihmisoikeuskysymyksenä – ei yksilön vikana, josta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä. Jos et halua ruokkia ableismia tai kuluttaa inspiraatiopornoa, tutustu tähän teokseen avoimin silmin ja sydämin. Se voi auttaa sinua ymmärtämään niin esteettömyyden tärkeyttä kuin vammaisvihan juurisyitäkin. On todellakin jo korkea aika antaa kyytiä vammaisuuteen liittyville lukuisille väärinkäsityksille. Suuri valhe vammaisuudesta on kirja, jossa asioista puhutaan suoraan, kaunistelematta ja huumoriakaan unohtamatta. Vaikka vammaisille ei saa nauraa, aiheuttaa vammaisuus arjessa usein niin koomisia tilanteita, ettei niille oikeastaan voi muuta kuin nauraa, välillä ääneen hekottaen, välillä hiljaa hihitellen.

Ikävä kyllä maamme on edelleen varsin kaukana vammaisten ihmisten oikeuksien mallimaasta. Totuus on, että yhteiskunnassamme on monia rakenteellisia tekijöitä, jotka pitävät vammaisia henkilöitä syrjässä niin päätöksenteosta, työelämästä kuin osallisuudesta yleisemminkin. Siksi on tehtävä jatkuvasti ja väsymättömästi työtä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Olisiko jo vihdoinkin syytä päästää irti aina omin voimin pärjäävän ja täydellisesti kyvykkään ihmisen ihanteesta, sellaista kun ei ole itse asiassa olemassakaan. Me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme – olemme sitten ominaisuuksiltamme millaisia tahansa. Jos haluat tietää, mitä kaikkea on suuri valhe vammaisuudesta, tartu ihmeessä tähän uutuusteokseen. Jos koet, ettei aihe kiinnosta tai kosketa sinua lainkaan, tämän ajattelua avartavan kirjan lukeminen on mielestäni syytä aloittaa viipymättä. Ei kannata pelästyä, jos oivallat jotakin uutta vammaisuudesta ja moninaisuudesta muutenkin.

P.S.

Suuri valhe vammaisuudesta on saanut hienosti ansaitsemaansa medianäkyvyyttä. Ehkä pikkuhiljaa aletaan ymmärtää, ettei vammaisuus olekaan vain ns. pienen piirin marginaalinen juttu, joka ei kiinnosta normaaliväestöä.

Ohessa linkki yhteen kiinnostavaan radio-ohjelmaan, joka kannattaa kuunnella:

Kulttuuriykkönen: Vammaisvihamielinen Suomi — uutuuskirja paljastaa hyvinvointivaltion kääntöpuolen