Marika Riikonen: Yksin, kiitos

 

Kustantaja: Hertta Kustannus
Julkaisuvuosi: 2023
Sivumäärä: 264 s.

Introvertti, erakko, yksinäinen, sinkku, vanhapiika – vai ihan vain yksinolosta nauttiva ihminen?

Yksin eläminen tai itsekseen viihtyminen tuntuu olevan välitöntä korjaamista vaativa ongelma: yhteiskunta rankaisee, sukulaiset naljailevat, poliitikot patistelevat, pariutuneet tyrkyttävät kaameita tuttaviaan, ja media ja viihde vahvistavat stereotypioita. Mutta entä jos joku haluaa olla yksin?

Yksin, kiitos perkaa tätä tabumaista ilmiötä perinpohjaisesti. Se yhdistää kirpeää yhteiskunnallista tarkastelua humoristisiin havaintoihin ja keskustelee aiheesta kirjallisuuden ja yksinolon tarvettaan vaalivien ihmisten kanssa. 

Oma arvioni: Tämä kirjailija ja toimittaja Marika Riikosen omakohtainen teos niin sanotusti osui ja upposi, sillä samaistuin todella moniin asioihin. Olen oikeastaan aina viihtynyt mainiosti itsekseni. Ja tänä päivänä haluaisin olla paljon enemmän yksin. Kaipaan omaa tilaa ja rauhaa, enkä oikein viihdy juhlissa, ainakaan suurissa sellaisissa. Etätyö on minulle kuin lottovoitto, ja tätä ennakkoluuloja ravistelevaa kirjaa lukiessani oivalsin olevani myös kirjaerakko. Tunnistan hyvin sen, kuinka vapauttavaa ja hyvinvointiani tukevaa yksinolo minulle on. Kyseessä on oikeus, jota haluan vaalia ja taito, jota voin kehittää. Vaikka viihdynkin usein erinomaisesti omissa oloissani, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö välillä nauttisi myös läheisteni ja ystävieni seurasta.  

Yksin, kiitos -teos valottaakin mielestäni erinomaisesti sitä, kuinka monimuotoista yksinolo eri konteksteissa itse asiassa onkaan. Kirjassa tehdään  myös selkeä ero yksin olemisen ja yksinäisyyden välille. Myös introverttiys ja sosiaalinen taitamattomuus nähdään edelleen usein  toistensa synonyymeinä, vaikka niin ei olekaan, joten on hyvä, että tässä keskusteluun kannustavassa teoksessa puhutaan myös siitä. Viittaukset moniin lukemiini kirjoihin olivat kiinnostavia "löytöjä". Kaiken kaikkiaan viihdyin tämän yksinolon ylistyksen parissa varsin hyvin. Suosittelen kirjan lukemista niin yksinolosta avoimesti nauttiville kuin sellaisille, jotka siitä vasta hiljaa haaveilevat.