Maija Laura Kauhanen: Ihmeköynnös

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 383 s.

Miten ihmeessä kiertäisin kulttuurisen omimisen karikot teoksessa, jonka halusin sijoittaa globaaliin etelään? Sen täytyi olla mahdollista! Minä selvittäisin reitin, kuin uusi, parempi Kolumbus!

Suomalainen kirjailija ja nicaragualainen kalastaja juhlivat, rakastelevat, riitelevät ja sopivat paratiisisaarella keskellä Karibianmerta. Ympärillä turistit hurvittelevat köyhässä maassa. Sitten kulkutauti leviää maailmaan ja matkailijat jäävät saarelle jumiin, samaan jamaan paikallisten kanssa.

Ihmeköynnös on kroonisen reissaajan tilinpäätös ja törkeänhauska kirja valkoisuudesta, siitä millaista on olla etuoikeutensa tiedostava ihminen riistolle rakennetussa maailmassa.

 

Oma arvioni: Korona sotkee suunnitelmat ja saa maailmanmatkaajan potemaan syyllisyyttä ja pohtimaan ympäri maailmaa kertyneitä kokemuksiaan valkoisena ja etuoikeutettuna naisena. Kirjan päähenkilö on pakotettu kohtaamaan vuosisataisia vääryyksiä. Ja myönnän, että nämä pohdinnat saivat itsenikin miettimään, kuinka epätasa-arvo maailmassa yhä rehottaakaan, ja epäkohtia riittää, ikävä kyllä. 

 

Ihmekäynnös, Maija Laura Kauhasen toinen romaani, on omintakeinen matkakirja, mutta se on toki paljon muutakin.  Se ottaa avoimesti kantaa valkoisuusnormiin ja kuvaa rehellisesti länsimaisten etuoikeuksien purkamista. Mielestäni on todella tärkeää, että yhteiskunnallisista normeista keskustellaan, sillä hyssyttelyllä emme voi saada aikaan muutosta. 

 

Romaani on köynnösmäisen runsas, värikäs ja moniulotteinen. Sen erilaiset osaset kietoutuvat toisiinsa muodostaen yllätyksellisen ja hauskan, mutta samalla kuitenkin vakavankin kokonaisuuden, jota on vaikea lokeroida. Enkä sitä siksi teekään. Jokainen lukija siis muodostakoon kirjasta oman käsityksensä.