Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi – Lyhyen elämän filosofia

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 317 s.

Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja? Mikä tekisi vanhemmuudesta riskien arvoista? Saako lapsen kärsimykselle etsiä merkitystä? Onko kuolema aina paha asia? Voiko sureminen olla velvollisuus? Jos taivas on olemassa, onko siellä vammaisuutta? 

 

Huugo kuolee hieman ennen nelivuotispäiväänsä. Vakavasta sairaudesta kärsineen pojan lyhyt ja kivinen polku maan päällä pakottaa uskonnonfilosofian väitöskirjaa työstävän isän vaikeiden kysymysten eteen, etsimään elämän ja sen päättymisen tarkoitusta.

 

Riipaisevan rehellinen ja rohkea teos ei ole ainoastaan kuvaus vanhemmuudesta ja menetyksestä, vaan myös samaistuttava ja filosofinen tutkielma toivosta ja luottamuksesta  – kirja, joka vuoroin itkettää, naurattaa ja laittaa lukijan ajattelemaan. Teos on samalla sekä tekijänsä synnintunnustus että lukijan synninpäästö.

Oma arvioni: Kun kuulin Huugon tarinasta ja tiesin kirjan olevan tekeillä, tiesin heti haluavani lukea sen. Tässä koskettavassa ja henkilökohtaisessa muistelmateoksessa Lari Launonen pohtii lukuisia vaikeita eettisiä, teologisia ja filosofisia kysymyksiä ja saa lukijankin miettimään muun muassa lyhyenkin elämän merkityksellisyyttä ja kuoleman lopullisuutta. Esikoispoikansa menettäneen isän kysymykset siitä, rakastiko hän poikaansa tarpeeksi ja suriko tämän kuolemaa oikealla tavalla, olivat todella riipaisevaa luettavaa. 

 

Jos etsit puhuttelevaa teosta, joka herättää tunteita ja saa sinut ajattelemaan elämää ja kuolemaa pintaa syvemmältä, Poikani, elä vielä ensi talvi, on mielestäni erinomainen valinta. Suosittelen lämpimästi.