Laura Wathén: Ai se olikin ADHD
 |
| Kustantaja: Into Julkaisuvuosi: 2025 Sivumäärä: 360 s. |
Tietokirja meistä, meille.
”Mikä minussa on vialla?” oli kirjailija Laura Wathénin toistuva ajatus, kunnes hän sai adhd-diagnoosin 28-vuotiaana. Tästä alkoi matka itsensä ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Ei ihme, jos tuntuu vialliselta, kun yrittää ängetä kuution muotoista palikkaa kartiolle tarkoitettuun aukkoon.
Kirja kuljettaa Wathénin kuoppaisen matkan kasaantuvien mielenterveysongelmien, adhd-diagnoosiprosessin ja sen jälkeisten tuntemusten läpi. Äänessä ovat myös muut adhd-aikuiset, asiantuntijat ja tuorein tutkimustieto. Tutuksi käyvät niin neuromoninaisuus, empatiakuilu kuin maskaaminenkin. Ja se, miksi kyse ei ole ”muotidiagnoosista” tai ”TikTok-sairaudesta”.
Kirja tarjoaa vertaistukea myöhäisdiagnosoidulta sinnittelijältä ja supermaskaajalta toiselle samanlaiselle. Ja kaikille heille, jotka olisivat tarvinneet apua jo lapsena, mutta eivät sitä saaneet. Kirjasta hyötyvät myös adhd-ihmisen läheiset sekä ammattilaiset.
Kirja kuljettaa Wathénin kuoppaisen matkan kasaantuvien mielenterveysongelmien, adhd-diagnoosiprosessin ja sen jälkeisten tuntemusten läpi. Äänessä ovat myös muut adhd-aikuiset, asiantuntijat ja tuorein tutkimustieto. Tutuksi käyvät niin neuromoninaisuus, empatiakuilu kuin maskaaminenkin. Ja se, miksi kyse ei ole ”muotidiagnoosista” tai ”TikTok-sairaudesta”.
Kirja tarjoaa vertaistukea myöhäisdiagnosoidulta sinnittelijältä ja supermaskaajalta toiselle samanlaiselle. Ja kaikille heille, jotka olisivat tarvinneet apua jo lapsena, mutta eivät sitä saaneet. Kirjasta hyötyvät myös adhd-ihmisen läheiset sekä ammattilaiset.
Oma arvioni: Tämä tuore tietokirja kuvaa monipuolisesti ja rehellisesti sitä, kuinka ADHD voi ilmetä aikuisena ja miten kyseiseen diagnoosiin suhtaudutaan yhteiskunnassamme. On arvokasta, että kirjan keskiössä ovat kirjoittajan omat kokemukset ja muiden ADHD;n kanssa elävien kertomat kokemukset. Ne tuovat hyvin ilmi ADHD:n monimuotoisuutta. Kirjan tärkein sanoma tiivistyy mielestäni erinomaisesti seuraavassa sitaatissa:
”Vinkkini muille on se, että pyytäkää apua, taistelkaa oikeuksistanne ja muistakaa, ettette ole rikki tai viallisia.”
Tämä onkin oiva muistutus kaikille, jotka kokevat syystä tai toisesta olevansa sopimattomia koko ajan kapenevaan normaalin ihmisen muottiin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka miettivät ADHD:n mahdollisuutta omalla tai läheisensä kohdalla.