 |
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 279 s. |
Aikamme merkittävimpiin kertojiin lukeutuvan kirjailijan järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan.
Paras asia isoisäni luona on lehmä, jonka seurassa vietän suurimman osan ajastani, olen lehmän lapsi ja kerron sille suomeksi keksimiäni tarinoita ritareista ja lohikäärmeistä ja kaukaisista valtakunnista joissa lehmät ovat kuninkaita ja osaavat puhua ja ihmiset kärpäsiä, ja kuvailen sille elämääni Suomessa, joskus liioittelen ja valehtelenkin vähän, sanon että minullakin on oma huone, ja piha jolla juosta, ja lehmä kuuntelee ja uskoo kaiken, vaihtaa asentoaan tai katsahtaa minuun nyrkin kokoisilla silmillään jotka ovat tummat ja surulliset, ja aina on minun vuoroni puhua, saatan kulkea sen rinnalla koko päivän missä ikinä se laiduntaakaan, ja istun sen kanssa navetassa hämärään asti, ja saan haista samalta kuin se, kunnes menemme molemmat levolle, ja tulee yö joka on erilainen kuin yöt missään muualla, täällä taivas on mustaa lasia jolle sirotellut loputtomat tähdet hohtavat ja kimmeltävät kuin kristalliluolassa jossa ei ole kattoa eikä seiniä, vaan pelkkä lattia jolla maata kuin taivaanpallon satumaassa.
Oma arvioni: On asioita, joille ei ole olemassa sanoja, eikä lohtua tunnu löytyvän mistään. On kuitenkin mielikuvituksen voima, joka auttaa ainakin hetkellisesti. Mutta, kuinka on mahdollista selviytyä väkivallan perinnön ja liian tuskallisten muistojen kanssa? On uskallettava katsoa pimeään.
Muistaminen ja todellisuudesta tehtävät tulkinnat ovat teemoina kiinnostavia. Onko oikein muistaminen ylipäätään mahdollista? Tarina on väkevä ja ilmaisultaan omaleimainen. Ulkopuolisuuden ja julmuuden kuvaukset ovat mielestäni kaikessa kaunistelemattomuudessaan vakuuttavia.
Lukukokemus oli kuitenkin kokonaisuudessaan niin erikoinen ja raskas että romaanin lukeminen oli muutamaan kertaan pakko keskeyttää. Niin tapahtuu itselleni hyvin harvoin. Myös todella pitkät virkkeet häiritsivät minua aika paljon, vaikka en toki sähkösanomatyylinkään ystävä ole. Voin suositella kirjaa Pajtim Statovcin kirjojen ystäville, jotka eivät hätkähda rankkoja aiheita.
