Stefanie Tuurna: Maamaa

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2025
Sivumäärä: 399 s.

Hätkähdyttäbä esikoisromaani syrjinnästä ja oman äänen löytämisestä 

Akira on lukiolainen, jonka ainoat ystävät  polkupyörä ja sanelukone. Niille hän pystyy puhumaan, kun taas muiden edessä änkytys ei päästä sanoja ulos. Akitan ei anneta unohtaa poikkeavaa puhtapaansa eikä sitä, että hän on puoliksi japanilainen. 

Nauhurille juttelu on omia painolastejaan kantavien vanhempien idea. Äänityksistä muodostuu haikean kaunis, säeromaania lähestyvä tarina, joka kertoo kiusatun mielenmaisemasta ja pakokeinoista. 

Jos mun pupu
pupuhe
tapa ärsyttää
aatelkaa että mä räppään
DJ Kimura
Maamaamaa
ilman hitain räppäri

Oma arvioni: Tämä omintakeinen nuortenromaani käsittelee monia tärkeitä aiheita; erilaisuutta, ulkopuolisuuden kokemista, kiusaamista, syrjintää, arkipäiväistynyttä rasismia ja lopulta myös oman äänen löytämistä. Päähenkilön erityispiirre eli änkytys tulee valitussa ilmaisumuodossa hyvin esille. Aluksi teksti oli kuitenkin hieman hämmentävää, mutta siihen tottui nopeasti, ja tarina itsessään eteni mielestäni varsin sujuvasti. Pidin erityisesti siitä, että päähenkilön persoona paljastui lukijalle vähitellen.

Toivottavasti monet nuoret lukijat tarttuvat tähän kiinnostavaan esikoisteokseen. Suosittelen lämpimästi.