Mikko Malila: Kastanjasota

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 223 s.

- Pidä kiinni, Kapteeni huusi tuulen pöllyttäessä sen blondattuja hiuksia.
- Pian me vittu lennetään katsomaan suurta maailmaa!

Hauska, kaunis ja karun kipeä kuvaus nuorten poikien leikistä ja todellisuudesta kesällä 1994.

 

Oma arvioni: Mikko Malilan esikoisromaani on omaelämäkerrallinen fantasia, jossa pojat elävät omassa todellisuudessaan, joka on samanaikaisesti aikuisten maailman varjokuva, peili ja kääntöpuoli. Aikuisilla on omat murheensa lama-ajan kurimuksessa. 

 

Santeri, ankaran isän hintelä poika,  nousee öisin mystisen Kapteenin kanssa ilmalaivan kyytiin Turun kattojen ylle, mutta mustelmistaan ja ilmalaivasta hän kertoo kuitenkin vain parhaalle ystävälleen. Lapsuutensa viimeisenä kesänä pojat ovat vapaita, mutta pinnan alla kuplii jo ja aikuisuus pelottaa. Heidän reviiriään ovat pihapiiri, puistot ja joutomaat. Kun kastanjat alkavat putoilla, naapuruston poikajoukon johtaja antaa toisille varoituksen. Ja pian ilmoille kajahtaa sotahuuto. Kirjan minäkertojasta tuntuu siltä, että osat on jo jaettu: rikkaat tulevat menestymään kusipäisyydestään huolimatta, mutta duunarikortteleissa osataan rakastaa.

 

Romaanissa ylistetään niin izoja poikia, puutaloasumista kuin huumorintajuakin, jota ei aikusten maailmassa enää tunnu olevan olemassa. Ilmaisun tyyli oli lyhyydessään erikoista, enkä oikein tullut sinuiksi sen kanssa, vaikka tarina sinänsä sujuvasti etenikin. 

Voin suositella kirjaa poikakirjojen ystäville.