Niina Kivilä: Seija – Nainen jota ei ollut

 

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2025
Sivumäärä: 288 s.

Harkitsen luopumista koko hankkeesta, Kehoni viestii minulle täydellä voimallaan, että en saisi edes suunnitella tällaista.  

Eräänä päivänä kirjailija Niina Kivilä sai yllättävän puhelun: voisiko hän lähettää kukkia tätinsä Seijan hautajaisiin. Pyyntö pysäytti. Hän ei tiennyt, että hänellä oli ollut täti. Kuka täti oli?Ja miksi tämä katosi muiden elämästä.

Niina saa sukulaisiltaan muutaman johtolangan. Niiden perässä hän hyppää vuokrapakettiautoon ja matkustaa Seijan jäljille Savoon. Hän suuntaa askeleensa laitosten käytäville, uppoutuu hoitamisen historiaan ja palaa omille juurilleen. Hän kaivaa esiin kaiken, mitä Seijasta voi tietää ja päätyy paikkaan, johon ei olisi voinut kuvitella joutuvansa. 

 

Seija – Nainen jota ei ollut on kiehtova tietokirja vääränlaisiksi tuomituista naisista, periytyvistä taakoista ja salaisuuden painosta. 

 

Oma arvioni:  Seijan tarina on koskettava tarina marginaalista ja hiljaisuudesta. Se on myös kiinnostava kuvaus kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden hoidosta historiasta tähän päivään. 

 

Oli surullista lukea, kuinka Seija oli viettänyt erilaisissa laitoksissa valkoisten seinien sisällä lähes koko elämänsä perheensä ja sukunsa hylkäämänä ja unohdettuna naisena, josta ei edes puhuttu. Häntä ei oikeastaan ollut. Lukiessa mieleen nousi monia kysymyksiä samoin kuin kirjoittajallekin hänen yrittäessään selvittää, millainen ihminen Seija-täti oikein oli. Jotakin selvisi, mutta paljon jäi vielä pimentoonkin. En voi olla miettimättä, miksi poikkeavuudesta halutaan edelleenkin usein vaieta. Miksi se aiheuttaa yhä monille valtavaa häpeää? Kunpa ihmisten erilaisuudelle olisi enemmän tilaa, jotta ihmisten ei tarvitsisi kantaa salaisuuksia. 

 

Hienoa, että tämän kirjan myötä Seija tuli nähdyksi muunakin kuin hankalana "hulluna" naisena. Hän oli nainen, joka maalasi, lauloi, rakasti koruja ja pukeutui tyylikkäästi.