Pauliina Honkonen: Tuuli tuoksuu

 

Kustantaja: BoD
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 107 s.

Tuuli tuoksuu on runoteos, jonka ei pitänyt koskaan ilmestyä. Tässä se nyt kuitenkin on. Teos sisältää 72 elämänmakuista runoa siitä, kun jokapäiväisenä ”ystävänä” tai ”vihollisena” on pyörätuoli. Runot kertovat siis elämänpolusta, johon ei ehkä ole totuttu. Pohdin niissä elämää, unelmia, kipua ja kaipausta. Sitä, kun jotakin tilaa, muttei saa. Runot kertovat myös siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan erilaisuuteen, miten tavallinen elämä ja sen haasteet eivät koskisi meitäkin. 

Kirja on ehkä kriittinenkin kuvaus elämästä. Toivon kuitenkin, että siinä on surujen ja säröjen lisäksi viesti toivosta. Siitä, ettei koskaan kannata luovuttaa. Vaikka elämä antaa ja ottaa, ystävyys on yksi asia, jonka ansiosta tuuli taas pikkuhiljaa tuoksuu keväältä ja tulevaisuudelta. 

Nenäliina saattaa tulla runoja lukiessa tarpeeseen.

Oma arvioni: Pauliina Honkosen avoimen rehellisissä runoissa kipuillaan erilaisuuden ja riittämättömyyden kanssa. Suurin suru liittyy lapsettomuuteen. Oman lapsen kaipuu on sydäntä riipaisevaa. Vaikka useissa runoissa pohjavire on melankolinen, eikä elämässä aina tunnu olevan mieltä, ystävyyden ja unelmien voima sekä luonnon rauhoittava vaikutus pitävät yllä toivon liekkiä ja auttavat menemään elämässä eteenpäin hetki kerrallaan. 

Näiden tunteita täynnä olevien runojen lukeminen tarjoaa varmasti vertaistukea monille vammaisille naisille. Suosittelen lämpimästi.