Vilja Tuominen: On pimeässä hyvä taivaltaa – Keskosäidin päiväkirja

 

Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2025
Sivumäärä: 307 s.

Minulla on nyt kaksi eri elämää kahdessa eri paikassa. En tiedä, kumpaan kuulun tai kumpaan minun pitää keskittyä. En minä halua kahta elämää. Haluan elää kotona perheeni kanssa, en sairaalassa. Oikeastaan kaikkein eniten haluan vain olla vielä raskaana. 

Esikoisen odottaminen tuntuu pitkään epätodelliselta, ja eräänä syyskuisena aamuyönä hän onkin jo täällä. Aivan liian pienenä, aivan liian aikaisin ja eri vuonna kuin piti. Uunituoreen perheen elämä teho-osastolla tuntuu elokuvalta, joka on liian ahdistava katsottavaksi. Millaista on olla äiti lapselle, jota uskaltaa tuskin koskea?

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu teos on omakohtainen tarina pikkukeskosen syntymästä, äidiksi kasvamisen vaikeudesta sekä kuukausien mittaisen teho-osastojakson vaihtelevista sävyistä. Keskiöön nousevat myös perhettä ja parisuhdetta koskeva kriisi sekä arki trauman keskellä. 

Oma arvioni: Entisenä pikkukeskosena on aina koskettavaa lukea ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen elämän ensihetkistä ja kriisistä, jonka liian aikaisin tapahtunut lapsen syntymä koko perheelle ja etenkin äidille aiheuttaa. Tällaisissa tarinoissa on nähtävissä myös se, kuinka paljon keskoshoito on viime vuosikymmenten aikana kehittynyt. Sen ansiosta yhä useampi pikkukeskonen selviää elämään, kuten Pikku-Ukkokin. 

Tässä teoksessa kuvataan rehellisesti ja kaunistelematta äidin tuntemuksia. Pelot, epävarmuus ja voimattomuus ovat vabvasti läsnä etenkin vaikeimpina hetkinä. Onkin varsin ymmärrettävää, että mielen hyvinvointi on tällaisessa kriisitilanteessa todella kovalla koetuksella ja tukea tarvitaan. Onneksi elämästä löytyy moninaisten haasteiden keskellä myös valonpilkahduksia – ja ihmeitäkin tapahtuu. 

 

Tämä pikkukeskosen äidin kirjoittama päiväkirja voi tarjota arvokasta vertaistukea samanlaisessa elämäntilanteessa oleville.