Pauliina Vanhatalo: Diiva sohvallani

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2025
Sivumäärä: 280 s.

Marialla on minuun sama vaikutus. Vaikka tiedän olevani todellinen siinä missä hän on mielikuvituksen tuotetta, hetkittäin en muista, missä raja kulkee, ja kummalla puolella itse sijaitsen. Tunnen astuneeni unten ja kuvitelmien valtakuntaan. Tahdon jotakin yksinkertaista mutta vaikeaa. Haluan vapauttaa ääneni. Haluan muuttua toiseksi. Tahdon soida.

Huoneeseen kannetaan suuri musta flyygeli, jonka mukana kirjailijan taloon ilmestyy kutsumaton vieras. Häirityksi tullut päätyy katkaisemaan kahdenkymmenen vuoden hiljaisuuden: hän palaa klassisen laulun pariin. Mutta onko jo liian myöhäistä? Miksi käyttää ääntään, jos se ei enää voi johtaa mihinkään?

Diiva sohvallani on fantasia, leikki ja todellisuutta. Legendaarisen Maria Callasin elämäntarina limittyy minäkertojan pohdintoihin aikuisuuden unelmista ja ajan kulusta, äänen lumosta ja hiljaisuuden kutsusta.

Oma arvioni: Pauliina Vanhatalo on tullut minulle tutuksi ennen kaikkea omaelämäkerrallisista teoksistaan. Tållä kertaa kiinnostaviin omaelämäkerrallisiin aineksiin sekoittuu myös paljon muuta, kuten fantasiaa ja kuuluisan oopperadiivan Maria Callasin elämää, josta on kirjoitettu paljon. Mutta, onko kaikki Mariasta kerrottu totta? Vanhatalo selvittää asiaa diivan lähipiirin kautta. 

On kiehtovaa, kuinka kirjailijan ja laulajan rooleissa on jotakin samaa, mutta myös suuria eroja. Yhteistä on oman äänen etsiminen. Pidin erityisesti lapsen lahjakkuuden pohdinnasta ja omaa unelmaansa kohti kulkemisen kuvauksesta. Haluan uskoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä tavoitella haluamaansa. 

 

Tätä aiheiltaan runsasta teosta on vaikeaa luokitella, mutta eipä se mielestäni ole edes tarpeen. Soljuva kerronta vei mukanaan monikerroksiseen tarinaan. Jos olet viihtynyt Pauliina Vanhatalon aiempien kirjojen parissa, uskon niin käyvän myös Diiva sohvallani -romaanin kohdalla.